Kirjoittanut Oli armoitettu keväinen pyhäaamu. Katselin tuvan terassilla itäiseltä taivaanrannalta nousevaa aurinkoa. Täydellisesti keitetyn kahvin tuoksu leijaili ilmassa ja vieno lintujen laulu kantautui korviin läheisestä pihlajasta. Elämä oli mallillaan.
Tuvan takana suuri puupino oli odottanut pätkijäänsä jo pitkän tovin ja aamukahvia hörppiessäni totesin että nyt on se hetki. Siis tuumasta toimeen ja moottorisahalla puita pätkimään. Parin tunnin intensiivinen sahaus tuotti tulosta ja parrut olivat muuttuneet pölkyiksi. Jäljellä oli enää paksuimmat tyvipalat. Niitä nostellessani kävi alaselässä ikävä vihlaisu joka pakotti pitämään pienen tauon.
Kampesin itseni tupaan ja olohuoneen sohvalle. Ajattelin, että vähän lepoa niin selkä on tikissä kohta. Vaan ei ollut. Kipu alkoi voimistumaan ja se säteili selästä koko oikean jalan takaosiin. Jalkapöydän ulkosyrjästä lähti jopa tunto. Aamun täydellisestä kahvihetkestä oli kuin ikuisuus. Elämä ei enää ollut mallillaan.
Oli siis pakko marssia lasarettiin. Alaselässä todettiin välilevyn pullistuma, joka painaa iskiashermoon, joka aiheuttaa jalan ja selän kipuilun. Tämä tieto asetti mielessäni asioita uusiin mittasuhteisiin. Tajusin oman kuolevaisuuteni ja että ikää kun jo on, niin suunta on kiihtyvällä tahdilla alaspäin. Päätös oli helppo; nyt alkaa uusi vaihe elämässä. Pitkään vaivanneet oikean olkapään ja nivusen kipu toimivat myös motivaattorina.
Jostain se on aina aloitettava
Ikää on 35-vuotta. Nyt jos koskaan olisi hyvä aika alkaa tekemään omasta tulevaisuudesta pykälän helpompaa. Suunnitelmissa siis täyskäännös liikunnan ja syömisen suhteen. Itseasiassa muutama kuukausi ennen välilevyn pullistumaa aloin pätkäpaastoilemaan kokeilumielessä ja totesin sen toimivan minulle mainiosti (omistan erittäin herkän vatsan), joten se pysyy mukana toistaiseksi ja siitä tulen kirjoittamaan varmasti paljon.
Hitaasti mutta tasaisen varmasti selkä alkoi voimaan paremmin päivä päivältä.
Alkuinnostus oli valtava. Kun selän akuutein kipuilu oli ohi aloin jumppaamaan vähitellen. Kävelylenkit ja varsinkin tangossa roikkuminen tekivät selälle hyvää. Hitaasti mutta tasaisen varmasti selkä alkoi voimaan paremmin päivä päivältä. Aloin käymään myös säännöllisesti hierojalla.
Kun selkävaiva alkoi parin kuukauden jälkeen olla… noh… selätetty, pääsin ottamaan treeniin mukaan kunnon liikkeitä ja alkaa toteuttamaan varsinaista harjoitusohjelmaani. Pitkäaikainen kipuilu oikean käden olkapäässä ja oikeassa nivusessa (kipua hankala paikallistaa tarkasti) sanelivat aluksi ehdot. Samaten töissä aikoinaan revenneet polven bursat asettivat joitain rajoituksia tietyille liikkeille. Tästä johtuen harjoitusohjelmassani oli alusta alkaen paljon kuntouttavia liikkeitä näiden osalta.
Koska harjoitusohjelmani on alkuun puhtaasti voimapainotteinen tein seuraavanlaisen rapakuntotaulukon.
Lähtötasotestin halusin suorittaa siksi, että olisi jonkinnäköistä vertailupohjaa sille, onko kehitystä tapahtunut. Koska harjoitusohjelmani on alkuun puhtaasti voimapainotteinen tein seuraavanlaisen rapakuntotaulukon. Taulukossa näkyy myös lähtötason tulokset:
- Leuat – Maksimitoistot ilman painoja myötäotteella 13kpl
- Yhden jalan kyykky – 5x/puoli
- Dippi renkailla – 6x (joista puhtaita taisi olla ehkä kaksi ensimmäistä johtuen lähinnä olkapään kivusta)
- Punnerrukset – 22x puhtaahkoa peruspunnerrusta
- Soutu renkailla – Keho vaakatasossa 9x
- Kulmanoja – En saanut edes berberiä ylös lattiasta
Siihen nähden että urheilu on jäänyt pitkältä ajalta minimiin ja varsinkin lihaskuntopuoli on nukkunut talviuntaan, olin kuitenkin tavallaan yllättynyt tuloksista. Fyysinen työ ja rakennushommat ovat ylläpitäneet lihaskuntoa edes välttävällä tasolla. Silti joka tapauksessa kunto on todella huono ja yleinen olo on voimaton. En tiedä mikä olisivat keskimääräiset tulokset ikäisilläni ja kokoisillani. Tiedän että en ole se rapakuntoisin jos verrataan kaveriin joka ei ole ikinä urheillut millään tavalla, mutta ajan kultaamana muistoissa olevat leuanveto tulokset saavat oman olon todella rapakuntoiseksi. Nähdäkseni rapakuntoisuus onkin hyvin subjektiivinen käsite.
Pari kuukautta treenejä takana ja aloin huomaamaan suurimmat ongelmat. Keskivartalossani ei ole tässävaiheessa käytännössä minkäänlaista hallintaa. Kaikki liikkeet jotka vaativat jalkojen nostoa jää puolitiehen ja koko keskivartalo huutaa kuin punapäinen ottolapsi. Tiesin että liikkuvuuteni on ihan paska. En ymmärtänyt että se oli aivan susipaska. Istuminen lattialla suoralla selällä oli mahdotonta ilman valtavia ponnisteluja. Takareisillä olisi voinut soittaa Beatlesia.
Harmittaa todella paljon että en kuvannut lähtötasotestiäni. En liioin ottanut todisteita aerodynaamisesta vatsastani (lukuunottamatta ylläoleva kuva) joka olisi pahimmillaan ollut erinomainen tutkimuskohde lentokonesuunnittelijoille. Luojan kiitos paastoaminen on sittemmin palauttanut napani lähemmäs selkärankaa, enkä näytä enää ilmapalloa nielleeltä pesukarhulta.
Valoa tunnelin päässä
Vajaa puolivuotta lähtötasotestistä kuluneena ja orjallisesti harjoitusohjelmaa seuraten tilanne on hyvin toinen. Voimatasot ovat nousseet mukavasti. Motivaatio on huipussaan tapahtuneen kehityksen vuoksi. Nyt lähtötasotesti näyttää tältä:
- Leuat – 8x 22,5kg lisäpainolla
- Yhden jalan kyykky 12kpl per jalka
- Dippi renkailla – 6x 10kg lisäpainolla
- Punnerrukset – 35x peruspunnerrusta, 4 Käsilläseisontapunnerrusta seinää vasten.
- Soutu renkailla – Keräasennossa 8x
- Kulmanoja – 10sek lattialla keräasennossa. (ei nouse kovin ylös, mutta kuitenkin irti maasta 🙂
- Mainittakoon myös että tässä vaiheessa menee myös jo vähän yllättäen 6x muscle uppia renkailla ilman kippaamista (https://exrx.net/WeightExercises/Power/STMuscleUp)
Olen tuloksiin enemmän kuin tyytyväinen. Olkapäävaivat alkaa olla historiaa mikä tuntuu erityisen hyvältä. Paikkoja ei liiemmin kolota ja olo muutenkin on vallan mainio. Nivusvaivakin on parempaan suuntaan, joskaan ei vielä lähellekään hyvää. Sen kanssa pitää tehdä vielä töitä. Ongelmana toki on, että en suoranaisesti tiedä mitä sen kanssa pitää tehdä. Testaillaan. Ulkonäköaspekteihin jos katsotaan, on kehitystä tapahtunut senkin suhteen isosti. Vatsalihaksia on tullut näkyviin, josta varmasti suuri kiitos kuuluu nimenomaan pätkäpaastolle ja ruokailun ”järkeistämiselle”. Hieroja mainitsi että minulle on tullut ojentajaan voimapatti. Lähes punastuin.
Liikkuvuus on edelleen suoraan sanoen paska. Passiivinen venyvyys on parantunut pykälän verran, mutta aktiivinen-sellainen on lähes samaa luokkaa kimalaisen kanssa. Kaikki jalkaliikkeet provosoivat pahasti iskiasvaivaani ja esimerkiksi kyykkyä en uskalla tällä hetkellä tehdä painojen kanssa ollenkaan. Yhden jalan kyykyt tekevät tässä pienen poikkeuksen ja luulen sen johtuvan siitä, että kyykätessä yhdellä jalalla, muistan/osaan paremmin aktivoida vatsalihaksilla tarvittavan tuen.
Matka jatkuu – mikä muuttuu?
Puoli vuotta kokeneempana, tekisinkö jotain toisin? En oikeastaan. Tulokset ovat olleet vähintäänkin tyydyttäviä enkä usko että kehitys olisi ollut sen parempaa vaikka ohjelman olisi laatinut jonkin sortin personal traineri.
Nyt kun talvi tekee tuloaan, on myös sairastelukierteet alkaneet vaivaamaan harjoittelua. Kuukauden välein viikon kestäneet flunssat ja mahatauti ovat tehnyt lovensa harjoitteluun ja pienen pykälän kehitykseen. Myös perinteinen loppuvuoden työstressi on vienyt yöunia jonka vuoksi on joitain treenikertoja ollut pakko jättää väliin. Suurin ongelma on silti malttaa olla treenaamatta kipeänä, ettei tauti pitkity turhaan.
Tulevaisuus näyttää valoisalta ja uskon että seuraavat puoli vuotta tuovat kehitystä valtaisasti. Tavoitteita on useampia, joista kirjoitan myöhemmin. Tässä kohtaa harjoitusohjelmaan pitää lisätä entisestään liikkuvuusharjoittelua. Muutoin ohjelma pysyy rungoltaan vielä toistaiseksi samana.
Ensimmäistä kertaa elämässä on treenin suhteen tavoitteita. Se tuntuu hyvälle. Jälkeenpäin ajateltuna, on onni että se keväinen puiden pätkiminen rikkoi selkäni.
RAPAKUNTO - OUTTA SHAPE 