HUONO SELKÄ – Kipuillen kohti uutta vuotta

En toivoisi tätä huonoa selkää edes pahimmalle vihamiehelleni. Tainno, ehkä sille.

Mutta, niin siinä sitten kävi että hyvä treeniputki otti osansa pienen, mutta kohtalokkaan “virhearvion” myötä. Nyt lievästi ilmaisten harmittaa vallan vietävästi. Voisin jopa sanoa että voihan pannahinen. Tästä syystä on pakko tehdä pieni kirjoitus aiheesta jatkuvasti kipuileva selkä. Tämä lyhyenkö postaus on kirjoitettu kahdessa osassa; ensimmäinen osa kipeällä selällä ja toinen vähän myöhemmin ei niin kipeällä selällä.

Olen ollut viimeaikoina hyvin aktiivinen käsilläseisontaharjoitteiden kanssa ja ilmoittauduin jopa Jukka Rajalan vetämälle käsilläseisontakurssille Movement Jalasjärveen. Edistystä käsilläseisonnassa on tullut mukavasti ja vapaa seisontakin pysyy hetkittäin jo toistakymmentä sekuntia. Paljon on vielä tehtävää asennon kanssa, mutta nyt alan aika hyvin käsittämään omat heikot kohtani.

Se, mitä en käsittänyt, oli keräasennon harjoittelun vaarallisuus selkävaivojeni suhteen. Keräasennossa siis käytännössä tuodaan jalat suorasta käsilläseisonnasta kohti rintaa niin että reidet ovat about samansuuntaisesti lattian kanssa ja kantapäitä tuodaan kohti pakaraa. Tasapainon ylläpitämiseksi liikkeessä täytyy aktiivisesti työntää persustaa taakse päin. Tätä toki harjoittelen vasta seinää vasten josta saa tarvittavan tuen. Oletettavasti huonohkon liikkuvuuteni vuoksi joudun tekemään ekstrapaljon töitä pitääkseni tasapainon ja löytääkseni edes suhteellisen normaalilta tuntuvan asennon.

Kädet suorina, olkapäissä hyvä elevaatio ja jalat keräasennossa saa selkääni samanlaisen olon kuin yrittäisi ruuvata 10-millin pulttia 8-millin mutteriin. Se ei vaan oikein tunnu oikealta.

Treenin päätteeksi alkoi jo vähän tuntua pientä orastavaa jomotusta selässä, mutta ei mitään mainittavaa. Seuraavana aamuna alkoi selkä jo aristamaan mutta ajattelin että teen silti aamutreenin normaalisti ja jätän jalkatreenin väliin. Pieni jumppaus tekikin ihan hyvää ja selkä oli lähes kivuton jonkun tovin. Tästä päätellen vaiva onkin nyt täysin lihasperäinen. Päivän mittaan sitten alkoikin selkää kiristämään ihan huolella ja seuraavana aamuna ei taas saanut sukkaa jalkaan. Eteenpäin kumarrukset vihlaisee todella pirullisesti alaselkään ja seistessä oikean jalan eteen nostaminen yli 45-asteen on mahdottomuus.

Ehkä kuitenkin eniten asiassa vituttaa se, että vikapaikan löytäminen tuntuu olevan sula mahdottomuus. Ja se, mikä vaivan aiheuttaa on loppujen lopuksi pieni mysteeri myös. Ainoa fakta on että jotkut liikkeet provosoivat vaivaa pahemmin. Vaikka selkä on varsinaisesti se joka kipuilee, olen aika varma että vika on jossain muualla. Nyt hyvin vahvana epäilyn kohteena on pakaran alue.

Onneksi minulla oli sopivasti sovittuna hieroja muutaman päivän päähän. Kerroin hälle vaivoistani ja kohta jo tekikin kyynärpää läheistä tuttavuutta gluteus mediuksen kanssa. Pakarat, varsinkin oikea, oli vetänyt aivan jumiin ja raakasti piti lihaksia myllyttää että ne alkoivat antaa periksi. Ja voi jumalauta että teki kipiää. Samalla hierottiin pohkeet, etureidet ja alaselkää. Jokapaikassa oli sanomista. Hieronta lievitti kipua mukavasti ja päätin lepäillä hissukseen viikonlopun yli.

Nyt on kulunut tasan viikko ja selkä on edelleen kipeä mutta luojalle kiitos huomattavasti parempaan suuntaan. Olen jättänyt tietoisesti kyykyt ja takareisitreenit pois ja keskittynyt lantion ja jalkojen seudun liikkuvuuden lisäämiseen kivun sallimissa rajoissa. Liike on lääke tässä(kin) vaivassa. Oletettavasti pääsin tällä kertaa säikähdyksellä eikä mitään isompaa vaivaa (välilevyhommia) päässyt muodostumaan. Joka tapauksessa tämä toimi taas hälytyskellona. Jatkuvasti oppii itsestään uutta ja sitä mihin harjoittelussa pitää panostaa. Jahka vaiva tästä häipyy olemattomiin, täytyy näihin pakaravaivoihin keskittyä ekstra paljon.