MATKALLA KOHTI KÄSILLÄSEISONTAA – Missä mennään 9kk jälkeen

TEKNISESTI VAATIVA

Yksi visuaalisesti miellyttävimpiä asioita kehonpainoharjoittelussa on tikkusuorin vartaloin tehty käsilläseisonta. Käsilläseisonta on vaikeaa. Se on vielä vaikeampaa jos sen haluaa tehdä oikeaoppisesti. Mahdoton se ei kuitenkaan ole kenellekään ellei ylipainoa ole valtavasti. Käsilläseisonnassa, eli tuttavallisemmin kässärissä, tarvitaan hyvää liikkuvuutta sekä rutkasti voimaa yläselästä ja hartioista, keskivartalon hallintaa unohtamatta.

KIVINEN TIE

Oma matkani käsilläseisonnan kivisellä tiellä aloitin heti samaan aikaan kun innostuin kehonpainoharjoittelusta ylipäätään. Takana on siis noin 9 kuukautta harjoitusta. Nyt kun katselen taaksepäin voin todeta, että vapaan käsilläseisonnan tiellä olen ehkä puolivälissä 🙂

Muistan elävästi ensimmäisen harjoituskertani. Olin tietysti aiheeseen perehtynyt lukemalla ja videoita katsomalla. Salaa mietin mielessäni ettei tuo voi olla niin vaikeaa. Voi miten väärässä olinkaan.

On jännää, miten kehonhallinnasta saa monimutkaisempaa pelkästään sillä että kääntyy ylösalaisin

Ensimmäinen yritys oli siis edessä. Laitoin kädet maahan parinkymmenen sentin päähän seinästä ja potkaisin kovasti jalalla ylös. Valtavan ryminän saattelemana kantapääni kolahti seinään ja perse seurasi perässä. Tässä kohtaa jo huomasin ettei tämä niin helppoa ollutkaan. Yrittäessäni suoristaa vartaloa huomasin että myöskään se ei ole aivan yhtä helppoa kuin jaloilla seisten. On jännää, miten kehonhallinnasta saa monimutkaisempaa pelkästään sillä että kääntyy ylösalaisin 🙂

Lapojen hallinta ja hartioiden lihakset eivät siis olleet aluksi siinä kunnossa, että olisin voinut kuvitellakaan irrottavani jalkoja seinästä. Tästä syystä ensimmäisten parin viikon aikana keskityin vain olemaan mahdollisimman usein ylösalaisin. Tein pääsääntöisesti kaksi 10-15min harjoitusta päivässä niin että puoli minuuttia olin käsilläseisonnassa seinää vasten ja minuutin lepäsin. Tällä metodilla sain sain kropan opetettua melko nopeasti sille tasolle, että pystyin harjoitella käsilläseisontaa jo kunnollisella tyylillä.

VALOA TUNNELIN PÄÄSSÄ

Ensimmäisten kolmen viikon ”endurance” harjoittelun jälkeen aloin saamaan aika hyvän linjan kroppaan ja yritin vähitellen hakea jalkoja pois seinältä. Tasapaino oli aika kadoksissa, mutta hetkittäin vapaa seisonta pysyi joitain sekunteja. Vapaata seisontaa ilman seinän apua yritin opetella sillointällöin, mutta totesin että ponnistaminen oikeaan kohtaan oli aivan liian hankalaa vielä tässä vaiheessa.

Kuten voitte päätellä, en siis kuulu siihen joukkoon joka on luontaisesti lahjakas. Matka tähänkin asti on vaatinut valtavasti työtä.

Harjoittelin kuitenkin todella ahkerasti päivittäin. Kolmen kuukauden harjoittelun jälkeen vapaa kässäri alkoi onnistumaan jo suhteellisen usein seinän kautta avustettuna. Kehon asennossa oli sanottavaa, enkä oikein todellisuudessa tiennyt teenkö käsilläseisonnan oikein.

Kolmannen ja kuudennen kuukauden välillä ei juurikaan tuntunut olevan isoa eroa. Kehitys oli tyssännyt hyvään alkuun, enkä oikein tiennyt miten tästä olisi jatkanut. Kuten voitte päätellä, en siis kuulu siihen joukkoon joka on luontaisesti lahjakas. Matka tähänkin asti on vaatinut valtavasti työtä.

Silloin sattui muuan ystäväni kertomaan käyvänsä käsilläseisontakurssilla. Voitteko kuvitella että kaikista suomen kunnista ja kaupungeista käsilläseisontakurssia pidetään Jalasjärvellä. Vieläpä korkealle arvostetun kehonpainokonkarin, Jukka Rajalan toimesta. Mielestäni aika järjettömän mahtavan loistava tilaisuus viedä omaa kässäriä eteenpäin. Innostuin ajatuksesta ja lähdin mukaan seitsemän viikkoa kestävälle kurssille.

MESTARIN OPEISSA

Sateisena marraskuun iltana sitten ensimmäinen kurssipäivä koitti. Tapaan olla aika jännittävää sorttia joten kaikki uudet asiat saavat vatsan vekkulille. Tämä ei tehnyt poikkeusta. Varovainen arvio on, että 18% energiastani tuon tunnin aikana meni peräaukon sulkijalihakseni jännittämiseen.

Tunnilta jäi kuitenkin mukaan muutakin kuin supisteleva peräsuoli. Oli todella mukava kuulla ammattilaisen mielipide siitä miltä käsilläseisontani hänen mielestään näyttää. Eniten tietty kiinnosti se, oliko asentoni niinsanotusti ookoo?

Lohdukseni kuulin, että kässärini oli ihan hyvännäköistä ja varsin hyvää suhteutettuna kokemukseni määrään. Kerroin ongelmakohtani ja Jukka antoi harjoitteita sitä mukaa. Alkulämmöt ja selinmakuulla tehdyt käsilläseisonta-asennon simuloinnit tekivät ison muutoksen omaan tekemiseeni. Ymmärrys siihen miten kehoa täytyy pitää kun ollaan ylöasalaisin, parantui valtavasti kun tajusi minkälaista asentoa itseasiassa ollaan hakemassa.

Hiljalleen alan jo löytämään tasapainon ilman seinää, mutta ehdottomasti isoin haasteeni tällähetkellä on nimenomaan tuo ponnistaminen. Tasapainon löytäminen siinä on vaikeaa. Seinän avustuksella vapaa seisonta pysyy välillä jo jopa lähes puoli minuuttia.

Aloitin tammikuussa jatkokurssin koska koen että saan siitä valtavasti hyötyä. Kurssilla on mukana mahtava porukka ja Jukka on valmentajana aivan omaa luokkaansa.

Kannustan kaikkia harjoittelemaan käsilläseisontaa. Se on valtavan hyvää harjoitusta koko kropalle ja liikkuvuudelle sekä on taitona todella näyttävä. Kaiken lisäksi se on aivan ilmaista ja jos harjoittelu vie mennessän niinkuin minut, voi aina pientä rahaa vastaan ilmoittautua kurssille 🙂