Kultainen nuoruus jää unholaan
Kyllä, otsikon kuvassa olen minä ja vuosi on arviolta 1991 jKr. Venyvyyttä on siis joskus ollut todistettavasti. Tuohon aikaan sain leukojakin parisen kymmentä ja kiipesin koulun jumppasalin kattoon köyttä pitkin pelkillä käsivoimilla. Kuvassa siis on huomattavasti kovempi jäbä kuin peilissä. Nykyään olen notkea kuin palasaippua eikä suhteellinen voimataso ole lähelläkään vuotta -91.
Tämä artikkeli ei kuitenkaan käsittele sitä mitä olen joskus ollut, vaan sitä mitä olen tällä hetkellä ja mitä aion olla tulevaisuudessa. Nimenomaan liikkuvuuden ja venyvyyden osalta.
Missä meni pieleen?
Ala-aste ajan olin todella notkea mutta yläasteella urheilullisuus ja varsinkin venyttely alkoi jäädä unholaan. Kun tytöt ja kaljanjuonti alkoi rippikouluiässä olemaan kivempaa kun urheilu, alkoi siitä vuosia kestänyt alamäki. Enkä nyt toki tarkoita että kaljaa juodessa meni koko nuoruus, mutta intressit olivat jossain ihan muualla kun oman kehon ja mielen hyvinvoinnissa. Vuosien saatossa venyvyys on siis tasaisesti hiipunut ja varsinkin teini-iässä tietokoneella istuminen on tehnyt ”lähtemättömän” vaikutuksensa mm. ryhtiini. Nuorempana ei tarvinnut aktiivisesti venytellä, riitti kun ylläpiti hyvää venyvyyttä. Se onkin huomattavasti helpompaa kuin venyvyyden hankkiminen nollasta.
Mikä siinä venyttelyssä tuntuukin niin vastenmieliseltä? Niin tärkeää kuin se onkin, on se helpompaa unhoittaa kuin ottaa päivittäiseen ohjelmaan. Ehkä se vain tuntuu turhalta venyttää rautakankea, kun tuloksia ei saa kuitenkaan nopeasti?
Vuonna -91 29v myöhemmin
Missä mennään?
Olen viimeisen vajaan vuoden aikana venytellyt säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta en ole noudattanut mitään orjallista ohjelmaa eikä minulla ole ollut varsinaisesti tavoitteita. Venyvyys on toki parantunut lähtötilanteesta, mutta edelleen lihakset ovat kireät kuin viulun kielet. Olkoon tämä kirjoitus ensimmäinen artikkeli matkallani venyväksi Vesaksi.
Olen asettanut tavoitteita ja tehnyt suunnitelman miten niihin aion päästä. Se että kirjoitan tavoitteet myös tänne ylös, auttaa toivottavasti vielä paremmin saavuttamaan ne.
Tavoitteena on tottakai koko miehen kattava absoluuttinen venyvyys ja hyvä liikkuvuus mutta varsinkin alkuun painotus navan alapuolella. Omat suurimmat ongelmakohtani ovat ehdottomasti hamstringulat eli takareidet, reiden lähentäjät ja pakarat. Plus tietty lähestulkoon kaikki lihakset mitkä kiinnittyvät jonnekin lantion alueelle.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa….
Nähdäkseni hyvä mittari kehitykselle on valokuva. Venyvyys on pitkäan aikavälin tulosta joten hetkessä sitä ei näe, eikä varsinkaan välttämättä itse huomaa. Siksi koen että ottamalla valokuvat tietyistä venyttelyliikkeistä näen itsekin parhaiten tulokset myöhemmin verraten lähtötilanteeseen. Seuraavat venytykset olkoon kohdallani alun ”benchmarkit”:
- Olkanivelen ja lapojen liikkuvuus
- Pannukakkuvenytys
- Pitkittäis- ja poikittaisspagaatti
- Eteentaivutus
- Aktiivinen kompressio
Joissain liikkeissä on paljon päällekkäisyyttä, eli venyttävät samoja lihaksia, mutta sitä mielenkiintoisempaa on nähdä mahdollinen edistyminen ja vertailla liikkeitä keskenään. Listan lopussa on ekstrana yksi aktiivinen venytysliike, jonka edistymistä on myös mielenkiintoista seurata.
Alla kuvat tämän hetken tilanteesta näiden venytysten osalta. Päivitän tilannetta seuraavan kerran heti kun näkyviä muutoksia on tullut. Jos on tullut 😀
Näinpäin taipuu …näinpäin ei Sivuspagaatti on täysi vitsi 🙂 Sivuspagaatti sivusta Pannukakku edestä Pannukakku sivusta. Selkä pahasti kaarella. Pike stretch. Aktiivinen kompressio. Pitkittäisspagaatti. Ei ihan paha. Pitkittäisspagaatti. Ei ihan paha. Takareisivenytys. Tämä sätii aivan järjettömästi. Tämä on huono benchmark, mutta halusin sen silti ottaa mukaan. Suoralla selällä tilanne tämä.
Kuten huomaatte, poikittasspagaattini on aivan onneton. Pitkittäisspagaatti näyttää olosuhteisiin nähden ihan hyvältä ja siinä onkin viimeisen vuoden aikana tullut kovasti kehitystä. Pannukakku ja pike (en tiedä suomenkielistä nimeä) näyttää suhteellisen hyvältä, mutta todellisuudessa näissä taipuu ainoastaan selkäni. Takareidet ovat todella kireät mikä näkyy takareisivenytyskuvissa. Olkanivelen liikkuvuus on heikohko toisinpäin, mutta aivan ok toisinpäin.
Aktiivinen kompressioliike on valtavan haastava. Siinä tarkoituksena viedä rintaa ja napaa kohti jalkoja, ja samalla nostaa peukaloita ylöspäin. Ihannetilanne olisi siis se että koko rintakehä makaa jalkoja vasten ja kädet ovat pään yläpuolella. Tämä liike on hyvin olennainen kehonpainoharjoittelussa, esimerkiksi press to handstandissa.
Palataan siis asiaan kun on jotain kerrottavaa tämän tiimoilta. Tärkeintä olisi nyt saada tehtyä venyttelystä osa päivärutiinia 🙂

4 kommenttia