Lomulin loppu

Ihmettelet varmasti erikoista otsakekuvaa? Lue juttu loppuun niin selviää tarina sen takaa. Pitemmittä puheitta asiaan:

Sain palautetta aiemmasta kirjoituksestani, jossa väitin lomulia hyvän mielen sanaksi. Kollegani kertoi varsin ilmeikkäästi että se ei ole sellainen. Se on kuulemma ällöttävä sana joka saa ihon kananlihalle – sillä huonolla tavalla. Samalla tavoin kun joku tervehtii sanomalla ”Moikkuli”.

Provosoidakseni häntä ja muita mahdollisia lomulin vihaajia, ilmoitan että oma henkilökohtainen kesälomani, tai siis -lomuli otti ja loppui. Ajatus lomulin lopusta hiertää pahimmillaan jo kaksi viikkoa ennen lomulin loppua mutta oikealla asenteella siitä(kin) taitaa selvitä. Ainakin toistaiseksi tuntuu ihan ookoolta.

Ensimmäinen työviikko on siis takana ja hieman yllättää miten nopeasti se on vierähtänyt.

Vaikka päivät ovat madelleet melko hitaasti, isossa kuvassa koko viikko meni taas ”niin notta heilahti”. Tämä johtunee siitä, että töitä on enää toinen viikko ennen koulun alkua. Odottavan aika on pitkä mutta samalla niin lyhyt. Ilmassa puhaltaa muutoksen tuulet. Elämässä kääntyy uusi lehti, enkä voisi olla enää iloisempi että niin tapahtuu. Töihin paluu ei ole siis varsinaisesti ottanut hietaan millään tavalla. Se on hetkittäin tuntunut jopa haikealta – syystä että työkavereita tulee seuraavan kymmenen kuukauden aikana nähtyä melko harvakseltaan. Se kun on työssäni parasta, että minulla on maailman parhaat työkaverit. Ihan kuten varmasti sinullakin.

Miksi blogissani on kukkakimppu?

Rapakunnon status

Treenirintamalla on ollut tasaista, mikä on todella hyvä juttu. Aiemmat vaivat niskojen kanssa on ohi ja pää kääntyy taas kuin pöllön pojalla. Salille on päässyt suunnitelmien mukaan ja tulokset nousevat hitaasti mutta varmasti. Tämän hetken ”suurin viholliseni” – etuvaaka – on alkutekijöissä ja sen suhteen on taas tunne etten tule koskaa sitä oppimaan. Katsotaan mikä on tilanne vuoden päästä 😀

Instagramin puolelle taannoin päivittelin ihmetyksissäni suurta harppausta käsilläseisontapunnerruksissa, jotka ovat olleet minulle aina toooodella hankalia. Nyt niitä menee jo melkein kolme kahdeksan sarjaa. Vielä muutama kuukausi sitten en saanut kuin muutaman eksentrisen toiston. Luulen että tämä johtuu siitä että olen tietoisesti jättänyt käsilläseisontaharjoittelun vähän vähemmälle…

Venyvyydessä on tilanne mennyt eteenpäin todella hyvin ja siitä kirjoittelen pikapuoliin omaa tilannepäivitystä. Olen löytänyt itselleni hyvän tyylin venytellä, lähinnä isometrisesti, ja se on tuonut mukavasti tuloksia. Mutta siitä tosiaan erillisessä artikkelissa myöhemmin.

Treenit on maistuneet erittäin hyvin ja aikaisemmat motivaatio ongelmat ovat onneksi historiaa. Kohta alkaa taas Jukka Rajalan kässärikurssi Jalasjärvellä jota odotan into piukeana!

Ripaus luovuutta

Ja nyt siihen otsakekuvaan.

Tällä viikolla, tarkemmin sanoen eilen, oli minulla valokuvausharrastukseni tiimoilta erinomaisen merkityksellinen päivä. Pääsin ikuistamaan kauniita häitä kameralinssin lävitse. Pariskunta vihittiin Ilmajoen kirkossa ja hääjuhlaa vietettiin Huissin kylätalolla yömyöhään.

En ole varsinaisesti profiloitunut hääkuvaajana mikä vähän aiheutti jännäkakkan oireita. Onneksi kaikki meni yllättävän mallikkaasi. Sain edellisenä päivänä jopa henkistä tukea puhelimitse itse mestarilta 🙂 Kuvat olivat näin ensikertalaiselle mielestäni ihan kelvollisia. Hääjuhlan luonteeseen kuuluu nopeat tilanteet, joita ei pysty elää uudelleen. Kuvaajalla on tästä syystä melko vastuullinen tehtävä eikä sössimisen varaa ole ihan hirveästi.

Aloittelijan virheitä tuli tehtyä useampi, mutta onneksi kokonaisuutena sain aika hyvin kaiken taltioitua kuten hääparin kanssa alkuperin palveerattiin. Seuraavalla kerralla, jos sellainen tulee, sitä onkin paljon viisaampi monessa asiassa.

Mielelläänhän näitä kuvaisi kyllä lisää. Olkoon tämä mainos! Jos kaipaat aloittelevaa hääkuvaajaa niin pistäppä viestiä 🙂 Morsiamen luvalla julkaisen tähän muutaman otoksen:

Summa summaarum

Tälläkertaa vähän kevyempi postaus. Johtuen myös siitä, että aika on ollut kortilla töiden alun vuoksi. Jotenkin on mukamas ollut vähän pallo hukassa. Töitä on niin vähän jäljellä ennen koulun alkua, ettei enää uskoisikaan. Kesää silti on vielä jäljellä, treeni kulkee ja elämä hymyilee. Vanhana kyynikkona sitä melkein odottaa että koska joku paikka hajoaa tai tulee muu vastoinkäyminen 🙂

Viikon kohokohta oli ehdottomasti kunnia olla hääkuvaajana joka osoittautui varsin mukavaksi pestiksi pienestä jännityksestä huolimatta ja lopputulos oli hyvä.

Vielä kerran lämpimät onnittelut hääparille ja valtava kiitos luottamuksesta 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.