Urheilu, uuden oppiminen ja turhautuminen

Turhaan, aivan turhaan…

Edellinen artikkelini kirvoitti minut pohdiskelemaan tätä aihetta. Se on selkeästi asia, joka on monella urheilijalla ja harrastelijalla mielessä. Ehkä myös sinulla?

Turhautuminen.

En usko että Hannu Hanhen lisäksi löytyy montaa tyyppiä, varsinkaan elävästä elämästä, joka onnistuisi viemään kaikki hommat maaliin ilman reilua annosta turhautumista. Turhautua voi tietysti melkein missä asiassa tahansa, nyt pohdiskelen aihetta nimenomaan treenin ja uusien taitojen oppimisen kannalta.

Omalla kohdallani turhautuminen on hetkittäin lähes käsinkosketeltavaa. Pahiten turhautumista ovat tähän mennessä aiheuttaneet ehdottomasti muscle up treenit tangolla sekä käsilläseisonta. Kehitystä ei vain tule sillä tahdilla kuin olettaisi. Ensin sitä turhautuu, sitten vähän v**uttaa ja lopuksi tulee olo että olen ihan paska enkä osaa mitään.

Sitä on silti jollain tavalla oppinut kuitenkin käsittelemään rakentavalla tavalla…

Mistä se syntyy?

Elämässähän ymmärrettävästi on paljon turhautumisen aiheita. On pieniä harmituksia ja sitten suurempia asioita jotka suoraan sanottuna v**uttaa. Turhautuminen käsittääkseni syntyy siitä että et saavuta jotain mitä olet olettanut saavuttavasi tietyssä aikamääreessä. Ja mitä suurempi arvo sillä halutulla päämäärällä sinulle on, sitä suurempi on myös se turhautuminen.

Tätä kirjoittaessani katselen toisella silmällä Street Workoutin SM-kisoja jotka streamataan livenä. Jos hetkittäin tulee omasta kehityksestä hyvä mieli niin kisoja katsellessa palautuu taas maan pinnalle. Sama pätee somessa seurattaviin lajin ammattilaisiin. Instagramit ja Youtubet on täynnä über taitavien yli-ihmisten atleettista tykitystä. Siinä tuntee Nurmolainen jauhojulppi itsensä kovin mitättömäksi niitä katsellessa. En minä koskaan tuollaisiin kykene. Siinä turhautuu…

Onko se turhautuminen sitten automaattisesti huono asia?

Ei nähdäkseni välttämättä. Turhautuminen kasvattaa luonnetta. Ilman turhautumista olisi vain pelkkää iloa, ruusuja ja niitä poniajeluita. Niin kauan kuin turhautuminen ajaa yrittämään enemmän se on hyvä asia. Turhautuminen voi olla pirun hyvä motivaattori!

Toisaalta, jos turhautuminen on niin suurta että olet jatkuvasti stressaannut, vihainen tai jopa masentunut, ollaan huonolla maaperällä. Liika turhautuminen johtaa liekin sammumiseen ja motivaation katoamiseen. Päämäärä tuntuu mahdottomalta eikä tästä syystä jaksa enää yrittää. Silloin turhautuminen on ehdottoman huono asia…

Miten suhtautua?

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän alan uskomaan siihen että asioihin suhtautumisella on elämässä kaikesta suurin merkitys. Ei ole väliä mitä menneisyydessä on tapahtunut tai mitä odotat tulevalta. Merkitystä on ainoastaan sillä miten suhtaudut menneeseen, nykyhetkeen, tulevaan tai itseasiassa ihan mihin tahansa asiaan. Tämä pätee erittäin hyvin myös siihen miten turhautumista voi käsitellä.

Olen itse ollut aiemmin (siinä täysikäisyyden molemmin puolin) hieman pessimismiin taipuvainen ja kapeakatseinenkin. Ympäristö tavallaan ehkä kannusti siihen. Aikojen saatossa elämänkatsomus on muuttunut aika radikaalisti ja olen todennut, että ihan kaiken kannalta on järkevintä valita optimistinen ja avoin asenne. Sen lisäksi että se tekee itselle hyvää, se näkyy ulospäin. Olen todennut että jos ei asioista innostu ja usko niitä mahdollisiksi, ei mitään koskaan saavutakaan. Jos ei vaadi itseltään mitään, ei voi odottaakaan mitään.

Palataan aiemmin mainittuun esimerkkiin omasta ”riittämättömyyden tunteesta”. Lähtökohtaisesti tottakai suosittelen jättämään itsesi vertaamisen muihin kokonaan pois. Siihen kuitenkin on helppo sortua (myös allekirjoittanut) joten jos näin käy, sen voi nähdäkseni käsitellä kahdella tavalla. Tässä ajatuksia kahden eri ihmisen päänsisältä:

1. ”Onpahan turha treenata kun ei minusta tule koskaan noin hyvää. Mitä järkeä edes on treenata ellei tule yhtä hyväksi? Mitä hyödyn siitä jos harrastelen ja yritän olla hyvä lajissa, jossa en kuitenkaan voi olla kuin korkeintaan keskinkertainen? Mitähän muutkin ajattelee.”
2. ”Jumalauta että on taitavia. Vaikka minusta tuskin koskaan noin hyvä tulee niin, ainakin tuon etuvaa’an ja palomiespunnerruksen minä kyllä opettelen vaikka väkisin.”

Voit itse valita kumpi lähestymistapa on parempi.

Summa summaarum

Älä vaivu synkkyyteen. Käännä mieluumin turhautuminen voimavaraksi ja ajattele asioista positiivisemmin. Pyri olemaan vertaamatta itseäsi muihin. Näillä pienillä ajatusmallin muutoksilla on valtava voima. Tiedän sen ihan kokemuksesta.

Miten sinä käsittelet turhautumista? Sorrutko helposti vertaamaan itseäsi muihin?