Älä puhu hulluja

Koska loukkaantumiset ovat estäneet tehokkaan harjoittelun nyt jo pidemmältä aikaa, en ole pystynyt treenin tiimoilta kirjoitella toviin mitään. Sen sijaan kirjoittelen aiheesta joka on erittäin mielenkiintoinen ja nykyhetkessä varsin ajankohtainen.

Artikkeli koskee siis väitettä jonka mukaan sokeri on yhtä paha aine elimistölle kuin alkoholi. Voiko se tosiaan olla näin? Perehdyin aiheeseen ja koin, että perustelut väitteelle ovat melko vahvat joten jaan mietteen kanssasi. Toivon että luettuasi tämän, suhteesi sokeriin (tai ehkä myös alkoholiin) muuttuisi jollain tavalla. Toivon ennen kaikkea että jos olet pienten lasten vanhempi, miettisit tätä kirjoitusta ajatuksella.

Raflaava kuva?

Viina on viisasten juoma?

Jos olet joskus ottanut muutaman neuvoa-antavan liikaa, olet oletettavasti ollut rehdisti juovuksissa. Melko varmasti sen vuoksi olet myös kokenut krapulan. Kun makaat krapulassa sängyn pohjalla, ymmärtänet viimeistään silloin että alkoholi on myrkkyä elimistölle. Juovuksissa tai krapulassa, alkoholin efektit ovat huomattavat. Alkoholin jatkuva käyttö ei ole terveellistä ja voi aiheuttaa elimistölle paljon huonoja juttuja, mistä varmasti olemme siis yhtä mieltä.

Osa juodusta alkoholista (noin 10%) metaboloituu aivoissa. Tästä johtuu se että huomaat olevasi juovuksissa. Pauttiarallaa 80% nautitusta alkoholista meneekin sitten maksan käsiteltäväksi. Tästä syystä ei liene kenenkään mielestä outoa että liiallinen alkoholin käyttö aiheuttaa herkästi erilaisia maksavaivoja. Yhden ehtoon kestävä ilottelu Koskenkorvan kanssa ei kuitenkaan saa maksaa poksahtamaan – On se sen verran hyvä hoitamaan tehtävänsä.

Mitäpä jos keksittäisiinkin alkoholi joka ei metaboloituisi aivoissa. Se siis tarkoittaisi että et huomaisi mitään juopumisen merkkejä. Voisi ottaa muutaman pitkän ja lähteä autolla ajelulle. Terassilla voisi istuskella koko ehtoon ja vetää kaksin käsin tulematta juovuksiin. Ainoat vaikutukset juomisella olisi ns. alkoholin pitkän aikavälin vaikutukset kuten rasvamaksa, verenpainetauti, sydänvaivat, ylipaino yms….

Järkikin sanoo että tällaista ainetta tuskin kukaan haluaa käyttää. Harva sitä viinaa maun takia juo.

Mitä jos sanoisin, että tällainen aine on jo olemassa ja että sinäkin käytät sitä päivittäin. Toiset käyttävät enemmän ja toiset vähemmän. Toisin kuin alkoholi se ei metaboloidu aivoissa laisinkaan mutta kuten alkoholi, suurin osa siitä prosessoidaan maksassa. Sen jatkuva runsas käyttö aiheuttaa paljon erilaisia sairauksia.

Se aines on sokeri. Tarkemmin sanoen fruktoosi. Perus pöytäsokeri koostuu yhdestä glukoosimolekyylistä ja yhdestä fruktoosimolekyylistä, eli se on noin 50% fruktoosia. Fruktoosi on se aines mikä saa sokerin maistumaan makealle.

Taloussokerissa on 50-50 suhteessa fruktoosia ja glukoosia.

Sokerin käytöstä ja haitoista on valtavasti debaattia siellä sun täällä, mutta mikä tekee tästä mielenkiintoista on se kun tarkastellaan miten keho prosessoi fruktoosia. Se jättää hyvin vähän arvailun varaan sitä että onko sokeri keholle myrkyllistä. Saat kuitenkin tehdä omat johtopäätöksesti näiden faktojen pohjalta. Katsotaan ihan ensialkuun mitä elimistössä tapahtuu kun syödään glukoosia.

Glukoosi, elimistölle välttämätön

Glukoosi on elimistölle elintärkeä sokeri ja kaikki ravinnosta saatavat hiilihydraatit muutetaan kehossa glukoosiksi.

Glukoosi on siis hyvä juttu.

Kun syöt esimerkiksi pari viipaletta vaaleaa leipää, noin 20% syödystä glukoosin määrästä menee maksan käsiteltäväksi. Loput 80% käsitellään elimistön muissa soluissa (solut pystyvät hyödyntämään glukoosia sellaisenaan energiana). Ennen kuin glukoosi pääsee maksaan (tai muihin kudoksiin), on haiman tehtävä oma osansa prosessissa tuottamalla insuliinia. Sen seurauksena tapahtuu kaikenlaisia hassuja reaktioita joiden seurauksena vapautuu entsyymiä nimeltä glukokinaasi joka tallettaa glukoosin pääasiallisesti maksaan glykogeenin muodossa. Glykokeenikin on hyvä juttu koska maksan glykogeenivarastoista elimistön on helppo napata energiaa omiin tarpeisiin. Se on vähän kuin elimistön oma jääkaappi.

Kaikki ylimääräinen glukoosi jota ei muuteta glykogeeniksi metaboloituu pyruvaatiksi (palorypälehappo). Pyruvaatti kulkeutuu solujen mitokondrioihin (=ikään kuin solujen energiatehdas) jossa se palaa asetyylikoentsyymi-A:ksi joka taas palaa tuottaen energiaa lihaksille ATP (adenosiinitrifosfaatti) muodossa. Kaikki pyruvaatti ei pala vaan ylijäävä osa jää hengailemaan sitraatin muodossa. Tämä ylijäävä sitraatti kulkee monimutkaisen prosessin läpi (sitruunahappokierto), mutta oleellista on että se päätyy insuliinin avustamana varastoon. Eli kansankielellä läskiksi. Tätä prosessia kutsutaan nimellä lipogeneesi. Käytännössä siis ylimääräinen glukoosi muutetaan elimistössä rasvaksi.

Tämä kuulostaa pahemmalta kuin se onkaan. Kuten aiemmin luit, ainoastaan 20% syödystä glukoosista menee maksaan jossa iso osa varastoidaan glykogeeniksi, osa palaa energiana matkanvarrella ja lopputulemana vain hyvin pieni osa laitetaan ”säilöön”. Tähän toki vaikuttaa myös oleellisesti se oletko kuluttanut edellisen aterian talletetut glykolyysivarastot loppuun. Toisinsanoen oletko ollut aktiivinen vai maannut pelkästään sohvalla 🙂

Katsotaanpas seuraavaksi miten etanoli metaboloituu elimistössä ja miten se eroaa glukoosin metaboliasta.

Mitä eroa ja yhteistä näillä on metabolian kannalta?

Etanoli, elimistölle ei niin välttämätön

Kun juodaan viinaa sen sisältämä etanoli käy läpi samankaltaisia, mutta kuitenkin erilaisia prosesseja elimistössä. Otetaan esimerkkinä niitä kahta leipäviipaletta vastaava kalorimäärä alkoholia eli about viinilasillinen. Kuten otsikko sanoo, etanoli ei ole elimistölle millään tavalla välttämätön aine (toisin kuin glukoosi) joten se hajoaa hyvin eritavalla. Elimistö käsittelee etanolin ”myrkkynä”. Noin 80% juodusta etanolista painuu suoraapäätä maksan käsiteltäväksi. Loput 20% menee aivoihin, muihin sisäelimiin ja lihaksiin (tuon aivoihin menevän osan ansiosta tulet juovuksiin). Käytännössä siis maksan pitää tehdä neljä kertaa enemmän töitä käsitelläkseen juodun alkoholin jos sitä verrataan glukoosin käsittelyyn. Siinä on iso ero. Etanoli ei myöskään kaipaa kaverikseen insuliinia vaan se painuu itsepäisesti soluihin. Maksassa siitä muodostuu asetaldehydiä. Se ei ole hyvä juttu koska asetaldehydit ovat itsessään haitallisia keholle.

Asetaldehydi hajoaa maksassa etikkahapoksi ja kulkeutuu mitokondriaan – samalla tavoin kuten pyruvaatti kulkeutui glukoosin kanssa. Lopputuote on molemmilla sama: asetyylikoentsyymi-A. Erona on se, että etanolin osalta ylijäävä osuus on valtava. Koska lopputuote on sama kuin glykoosin kanssa, sama lipogeneesi käynnistyy ja alkaa tuottamaan uusia rasvasoluja että kaikki ylimääräinen rasva saadaan varastoitua. Tämä maksan sisäinen rasvantuotanto on myös oleellinen syy mm. insuliiniresistanssin kehittymiseen ja maksan tulehdustilaan. Maksan rasvantuotannolla on myös on mitä ilmeisemmin paha taipumus kertyä nimenomaan sisäelinten ympärille viskeraaliseksi rasvaksi. Tästä kehittyy myös alkoholin aiheuttama rasvamaksa.

Mitenkäs sitten on sokerin laita?

Kossu ja sokeri

Fruktoosi, ei myöskään välttämätön

Sokeri muodostuu glukoosi- ja fruktoosi-molekyylistä. Koska fruktoosi on tämä nimenomainen ongelman aiheuttaja, katsotaan miten se käyttäytyy kehossa kun juot esimerkiksi lasillisen appelisiinimehua (about sama kalorimäärä kuin edellisissä).

Kuten etanoli, fruktoosikaan ei ole keholle tarpeellinen joten keho käsittelee senkin ns myrkkynä. Se meneekin sataprosenttisesti maksan käsiteltäväksi (koska maksa on ainoa elin joka osaa fruktoosia käsitellä). Maksa metaboloi fruktoosin pyruvaatiksi joka menee mitokondrioon. Eli tilanne on eksakt sama kuin etanolin kanssa: Mitokondriot ovat yltäkylläisenä, pyruvaatin palamistuotteena on jälleen jättimäärä ylimääräistä tavaraa joka pitäisi lähettää johonkin. Taas käynnistetään rasvamoottori nimeltä lipogeneesi joka varastoi ylimääräiset tavarat rasvaksi. Pitkän käytön seuraukset on läskiintymisen ohella tasan samat kuin alkoholilla – eli alkoholin aiheuttama rasvamaksa, sydänsairaudet, maksan tulehdustila ja insuliiniresistanssi.

Fruktoosin metaboliassa on vielä erillinen extrarasvaa tuottava ominaisuus. Fruktoosista muodostuu elimistöön myös ksyluloosi-5-fosfaattia joka kiihdyttää lipogeneesiä, mikä tarkoittaa luonnollisesti lisää jenkkakahvaa.

Mainittakoon tässäkohtaa se, että hedelmän sisältämä kuitu auttaa maksaa käsittelemään fruktoosia paremmin joten syöty omena ei ole siltä kantilta hetikään niin paha kuin juotu omenamehu. Sitäpaitsi yhden omenan sisältämän mehun määrä on aika mitätön verraten lasilliseen mehua. Eli en yritä mustamaalata hedelmän syömistä. Niiden kanssa ihminen pärjää.

Hedelmät on hyvä juttu niiden sisältämän kuidun takia, vaikka sisältävätkin fruktoosia.

Summa summaarum

Mitä tästä siis opimme?

Alkoholin ja sokerin aineenvaihdunta muistuttavat siis melkoisen paljon toisiaan. Se on jopa vähän hämmentävää. Sokeri on käytännössä elimistön kannalta hyvin paljon samankaltainen kuin etanoli, sillä erotuksella että sokerista ei tule juovuksiin. Et antaisi lapsellesi keskiketterää. Ethän? Pillimehun tai Coca Colan kyllä ilman sen suurempaa kyseenalaistamista. Tiedän. Tämä kuulostaa sensaatiohakuiselta, mutta mielestäni siinä on totuuden siemen.

Kukaan ei kehitä itselleen rasvamaksaa juomalla silloin tällöin itsensä juovuksiin eikä kenenkään insuliiniresistanssi johdu satunaisesti synttäreillä syödystä kakusta. Kohtuus kaikessa.

Mutta.

Ei tarvi olla rakettitieteilijä ymmärtääkseen miten elimistölle käy jos juo alkoholia päivittäin. Jokaisen aterian yhteydessä pari viskilasia. Tällainen tekee pahaa elimistölle, eritoten maksalle. Jos tunnistit edellisestä itsesi, suosittelen hankkimaan apua.

Ajattelepas että päivän aikana syöt ensin aamiaiseksi jugurttia, aamiaismuroja, appelsiinimehua ja kahvin sokerilla. Lounaaksi pastaa ketsuppikastikkeella ja salaatti majoneesilla, energiapatukkaa välipalaksi, päivällisellä lisää sokeria ja iltapalaksi vielä pikkaisen sokeria lisää. Tämä on monelle ihan arkipäivää. Ei kuulostakaan enää siltä, että tarvisi kehottaa hankkimaan apua. Sokeria on lisätty tänäpäivänä kaikkeen.

Tämä muuttaa myös käsitystäni siitä että ”kalori on kalori”. Tässä valossa se nimittäin ei sitä ole.

Kirjoitus on tehty Robert H. Lustigin ”Sugar: The bitter truth” videon pohjalta. Jos et ollut vakuuttunut kirjoituksestani mutta aihe kiinnostaa enemmänkin, suosittelen katsomaan tuon videon. Das ist erinomainen ja pureutuu huomattavan paljon tarkemmin yksityiskohtiin. Ko. videota on toki kritisoitu eikä varmasti ole yksi ainoa totuus, mutta uskon että siinä piilee totuuden siemen. Fruktoosi ei ole syypää kaikkeen, mutta on varmasti yksi merkittävä osa kokonaisuutta.

Mitä ajatuksia tämä sinussa herätti?

Kossua leipää ja pillimehua. Kaikkea passaa käyttää kun muistaa kohtuuden.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.