Aika rientää, sanotaan

Blogi täytti 24.11.2020 kokonaisen vuoden. Toki aloin vasta helmikuulla sitä julkisesti mainostamaan, mutta jokatapauksessa ensimmäinen kirjoitus on vuoden vanha. Onhan mennyt vuosi haipakkaa. Tälläisten konkreettisten asioiden äärellä ajan lentämisen huomaa paremmin. Lapset kasvaa, blogi vanhenee ja itsei olen 25-vuotias jo kahdettatoista vuotta.

Ajattelin kirjoitella miltä tälläinen aikuisen miehen bloggaaminen on tuntunut ja miten kohtalaisen pienen kohderyhmän blogi on menestynyt vuoden aikajaksolla. Mitkä ovat olleet lukijoiden mielestä kiinnostavimpia artikkeleita ja mitkä olivat omat odotukseni blogin suhteen?

Rapakuntopaita tulee arvontaan vielä tämän vuoden puolella!

Mieltä rauhoittavaa

Päällimmäisenä bloggaamisesta tulee mieleen sielunhoito. Vaikka en lahjakas runoilija olekaan, kirjoittaminen saa aikaan syvän mielihyvän tunteen. Se kun saa istahtaa rauhassa (hetikään aina se ei toki lapsiperheessä ole mahdollista 🙂 ) koneen ääreen ja antaa luovuuden kukkasen kukkia kirjoittamisen muodossa, saa se serotoninitasot nousuun. Silloin unohtaa kaiken muun. Lupasin itselleni kun tähän ryhdyin, että kirjoitan silloin kun kirjoituttaa enkä aio siitä stressata. Pakko on silti myöntää, että muutaman kerran olen vähän stressannutkin. Olen kuitenkin huomannut että pieni paine on hyvä asia. Silloin asia on merkityksellinen ja menee nousujohteisesti eteenpäin. Hetkittäin tuntuu että haluaisin kirjoittaa myös vähän jotain syvällisempääkin, mutta ne jääköön toistaiseksi pöytälaatikkoon. Onhan tämä kuitenkin pääasiassa liikunta-aiheinen blogi…

Äidinkielellisesti en varmasti ole häävisti kehittynyt, mutta olen kuitenkin mielestäni löytänyt oman tyylini. En tavoittelekaan sen suhteen tähtiin, mutta toivon kovasti että teksti on helppolukuista ja etenee järkevästi. Veitsenterävät äidinkielelliset nokkeluudet jätän muille. Pyrin siis pääasiassa siihen, että kirjoitus olisi minun näköiseni.

Alussa blogin kirjoittaminen jännitti ihan helvetisti. Siinä on tultu valtavasti eteenpäin. Enää ei jännitä enkä pohdi yhtään sitä mitä muut ajattelevat. Se on kasvattanut henkisesti jopa yllättävän paljon. Olen huomannut että juuri tuo pelko muiden mielipiteistä on ehkä suurin asia mikä voi estää mitään luovaa kehitystä tapahtumasta.

Viimeinen vuosi on tuonut mukanaan myös valtavasti tietoa ja taitoa. Olen oppinut isosti kehonpainoharjoittelusta ja kehonhuollosta sekä hieronnan kautta ihmisen anatomiasta. Nämä asiat ovat tuoneet myös paljon itsevarmuutta omaan tekemiseen. Hetkittäin on olo että tiedän mistä kirjoitan 😀 Tästä syystä blogissa on ollut enemmän opetuksellista näkökulmaa kuin mitä alkuun ajattelin. Tavoitteena oli lähinnä kirjoittaa omasta kehittymisestä treenin suhteen mutta totesin että mieluusti jaan sen mitä olen oppinut.

Tekninen puoli

Kävijämäärät ja sivulataukset ovat olleet nousujohteisia. Ensimmäisinä kuukausina liikennettä ei luonnollisesti paljoa ollut. Ensimmäiset 6kk kävijämäärät kasvoivat nollasta kolmeensataan. Tällähetkellä kuukausittain on noin 1700 eri käyttäjää ja sivulatauksia yli kolmetuhatta. Vieläkään ei siis valtavista määristä puhuta, mutta kyllä blogi tavoittaa jo ihan kiitettävän määrän ihmisiä joka kuukausi. Tavoitteena olisi saada jaettua kehonpainoharjoittelun ilosanomaa ja tietoa mahdollisimman monille. Ihan parasta antia olisi se että saisin motivoitua ihmisiä tekemään samanlaisen elämäntapamuutoksen kuin itse tein. Tärkeää on tietysti se käviämäärien nousujohteisuus. Google alkaa pikkuhiljaa tietämään mikä on rapakunto ja sitäkautta alkaakin tulla iso osa blogin kävijoistä.

Suosituimmat hakusanat joilla sivuille on löydetty googlesta ovat: palomiespunnerrus, paljasjalkakengät kokemuksia, dippi liike, pätkäpaasto ja kehonpainoharjoittelu.

Alussa olin optimistinen. Ajattelin mielessäni että olisi kova suoritus jos saisin kirjoitettua yhden artikkelin viikkoon. Tämä optimistisuus kannatti, sillä vuoden aikana kirjoitin 53 artikkelia. Vaikka pari viikkoa jäi välistä, paikkasin ne alussa tehokkaammalla kirjoitustahdilla. Tekstin tuottaminen on ollut minulle melko helppoa mutta aiheet ovat välillä tuottaneet päänvaivaa. Vähän kuin ihmeenkin kautta on joka viikolle kuitenkin aihe löytynyt. Suurin ongelma – lähinnä ajankäytöllisesti – on ollut kuvien ottaminen blogiin. Siihen ei ole riittänyt aikaa niin paljon kuin olisin halunnut mistä johtuen kuvat ovat vähän sinnepäin. Kuitenkin ihan riittävät.

Mainittakoon vielä, että blogialustana WordPress on ollut erittäin näppärä ja wordpress.comin premiumpalvelu ehdottomasti hintansa väärti (8e/kk). Ylläpidollisiin töihin ei ole aikaa tarvinut kuluttaa, eikä ole tarvinut pelätä että päivitysnapin painaminen särkee koko blogin. Tämä on hyvin oleellista jos itse olet blogia perustamassa. Omalle palvelimelle en suosittele tästä syystä blogia laittamaan. Tämä tiedoksi DIY henkisille blogin suunnittelijoille joiden aika menee helposti enemmän blogin tekniikan optimoimiseen kuin itse sisällön tuottamiseen 🙂

Summa summaarum

Olen hyvin tyytyväinen blogin menestykseen tähän mennessä. Kasvu on ollut suurta viimeisen parin kuukauden aikana ja oletankin että ensi vuosi tuo paljon tullessaan. Sikälimikäli aika riittää allekirjoittaneella. Tällähetkellä näyttää kuitenkin siltä että aiheita ja kirjoitettavaa on, eikä blogin ylläpitäminen vie suunnattomasti aikaa. Olen siis jälleen optimistinen että ensivuoden aikana saisin sen yhden artikkelin viikkoon kirjoitettua.

Vuodenvaihteessa kirjoittelenkin sitten miten itse rapakuntoisen kehitys on mennyt viimeisen vuoden aikana. Onko tavoitteita saavutettu ja missä mennään.

Jos olet blogia seurannut, kerro mistä olet täällä tykännyt. Vai oletko mistään? 😀

2 kommenttia

  1. Hei Vesa ja kiitos hyvästä blogista.
    Sulla on ollut monia hyviä kirjoituksia urheilusta, jaksamisesta, perhe-elämän haasteista, noin urheilun näkökulmasta ja tsemppauksesta ja tietty niistä takapakeista ja kuinka sieltä taas noustaan. Tää sun blogi on siitä mukavaa luettavaa, että ei kohdistu tiettyyn ikäryhmään, vaikka edustatkin tietysti kirjoittaessa omaa ikäryhmääsi.
    Tälleen vanhempana urheiluhemmona toiset kirjoittamasi asiat ovat jo omalta kohdalta koettuja, mutta juuri niistä tulee niitä hauskoja muistoja ( perhe, työ ja mihin väliin sais ne omat harkat) ja tähän on sanottava, että ne ovat minusta nyt niitä hauskoja muistoja, ei silloin tapahtumahetkellä.
    Tuo opiskeluosio on hauska, opiskelu kannattaa aina ikään katsomatta…. vierivä kivi ei sammaloidu ja niin edeleen…
    Lähdin myös itse kokeilemaan tuota edellisessä kirjoituksessa kertomaasi ruokailun rytmittämistä.
    Yksi aihe mistä ei oikein meinaa löytää tekstiä, on harjoittelun rytmittäminen. Eli tarkoitan sitä, että miten rytmittää vaikka 8 viikon ohjelma kovaan tekemiseen ja kevyempään pumppaukseen.
    Minulla meinaa olla päällä vain se yksi vaihde 😆.
    Tälläisia mietteitä tuli näistä sinun kirjoituksista.

    Tykkää

    1. Kiitos tuhannesti palautteesta ja mukavista sanoista! Arvostan kovasti!!

      Laitanpa listalle tuon harjoittelun rytmitysasian. Sitä on tullut itsekin paljon testailtua ja opittua ainakin mikä tyyli itselle toimii! Kirjoittelen aiheesta varmasti jo alkuvuodesta!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.