Oliko jännitys turhaa

Kuten viimeksi kirjoittelin, oli tunnelmat ennen lonkan labrumvaurioleikkausta melko jännittyneet. Nyt kaksi vuorokautta myöhemmin on lonkka operoitu ja korjattu se mitä korjattavissa oli. Mitenkä tuollainen leikkaus tapahtuu ja miten päivä kului? Oliko jännitys läsnä loppuun saakka? Siitä seuraavassa.

Leikkausta edeltävä yö oli kohtalaisen huono mutta sain muutaman tunnin kuitenkin nukuttuakin. Aamulla kello 8:30 olin kärppänä paikalla Tampereen Terveystalon leikkausosaston ovella. Painoin ovessa olevaa ”vanhan koulun” ovikelloa ja tuotapikaa mukava naishenkilö tuli ohjaamaan minut odotustilaan. Tästä asiat etenivätkin hyvin vauhdikkaasti, mihin ei julkisella puolella ole päässyt tottumaan.

Ensimmäiseksi hoitaja kyseli kuulumiset ja antoi heti kärkeen melko tukevan kipulääkecocktailin. Tämän jälkeen sainkin vaihtaa mukavat sairaalavermeet päälle. Anestesialääkäri tuli välittömästi vaatteiden vaihdon jälkeen haastattelemaan ja kertoi hyvin seikkaperäisesti miten nukutus tullaan tekemään ja mitä kipulääkettä mihinkäkin tarkoitukseen määrätään. Kahden minuutin odottelun jälkeen leikkaava lääkäri tuli kysymään kuulumiset, teki vielä muutaman liiketestin lonkalle ja kertoi pääpiirteittäin miten leikkaus tulee etenemään. Tämä olikin viimeinen vilaus lääkäristä sillä siitä minut ohjattiin suoraapäätä saliin.

Kommandona hetkeä ennen kuin puukko upposi lonkkaan.

Salissa sain samantien istahtaa keskiaikaisen kidutuslaitteen näköiseen penkkiin. Penkki oli Y-muotoinen ja sen haarakohdassa oli pehmustettu kartio. Hoitaja kääri jalkani superlonipeitteeseen ja asetti ne laskettelumonoja muistuttaviin ”kenkiin”. Seuraavaksi kengät kiinnitettiin penkissä oleviin vetolaitteisiin niin että tämä edellämainitsemani kartio painautui ”miellyttävästi” kepeksiäni vasten. Kiitin mielessäni luojaa siitä, että lapset on jo hankittu. Tämän vetopenkin avulla reisiluu saadaan siis vedettyä lonkkamaljasta ”irti” niin että niveleen tulee tilaa operoida. Onneksi tässä vaiheessa vetoa jalkoihin ei vielä tehty. Anestesialääkäri laittoi kanyylin ranteeseeni, ilmoitti että ensin laitetaan aine joka saa vähän höpön olon ja pian sen perään tulee tukevampaa tavaraa. Muistan vain että siinä kohdassa sanoin hänelle: ”Hei hei”…

Tähän kaikkeen yllämainittuun – ovikellon painamisesta ”Hei heihin” – ei siis kulunut aikaa kuin viitisentoista minuuttia. Ei siinä ehtinyt enää jännittää ja ripuloida. Terveystalon henkilökunta oli erittäin mukavaa ja kaikki sujui todella smoothisti ja nopeasti.

Seuraava muistikuva onkin sitten heräämöstä. Alla video heti heräämisen jälkeen, jota en tosin muista kuvanneeni 😀

Hoitajat kertoivat että leikkaus oli mennyt ok. Kello oli herättyäni 11:50 mutta en tiedä miten kauan olin heräämössä ollut kun en hoksannut kysyä. Arvio leikkausajasta oli etukäteen 2-3 tuntia eikä se siitä varmasti paljoa heittänyt.

Herätessä jalka oli hurjan paisunut ja tunnoton. Kipeäkin se oli mutta sain uuden cocktailin ja kipu katosi hyvin pian. Hyvin pian tuli myös anestesialääkäri vaihtamaan kuulumisia ja kertomaan vielä tarkemmin kipulääkkeiden käytöstä. Sain Buranaa, Panacodia ja Oxycodonea joilla pitäisi kivut pysyä poissa. Ja hyvin ovat pysyneet. Fyssari tuli pian perään kertomaan miten ja koska kannattaa alkaa jumppaamaan. Olin niin unenpöpperössä että tuo ”koska” vaihe jäi vähän huonon muistin varaan. Pitänee soitella perään. 🙂

Lääkäriä ei kuulunut eikä näkynyt mutta hoitaja toi minulle epikriisin johon sain perehtyä odotellessani.

Koska olen hierojakoulussa opiskellut ahkerasti latinaa ymmärsin jopa 97% kertomuksesta. Sitä luettaessa tuli pieni pettymyksen tunne. Labrumia ei pystynytkään korjata, koska se oli niin rispaantunut ja rikki. Samoin reisiluun päässä oleva rusto ja sitä vastaava lonkkamaljan rusto näyttävät olevan kauttaaltaan ohentuneet. Alunperin magneetti- ja röntgenkuvien perusteella nähdyn cam-tyypin lonkan ahtauman lisäksi uutena löydöksenä oli myös pincher tyypin ahtaumaa mikä on todennäköisesti aiheuttanut sisäkierrossa olevan kivun.

Lääkäri ei sitten päässytkään enää kiireiden vuoksi paikalle mutta puhelimitse keskusteltiin. Kyselin sen mitä lääkehöyryissä hoksasin. Labrum tosiaan oli rispaantunut, eikä sitä ilmeisesti enää juuri ollut niissä kohdin mistä se irronnut oli. Sitä ei siis voinut kiinnitellä yhdestäkään kohtaa. Tämä taas tietänee sitä että lonkkaniveleeni muodostuu helposti nivelrikko ajan kuluessa. Hyvä uutinen oli se että ahdas lonkka saatiin hiottua paremmaksi ja ilmeisesti sisäkierto ei pitäisi nyt ahdistaa eikä kipuilla. Se toki selviää varmaksi vasta kun saan itse jalkaa vietyä näihin asentoihin.

Nyt on leikkauksesta kulunut kaksi vuorokautta. Turvotus on alkanut laskemaan ja tunto palautunut melko hyvin. Kipulääkkeitä menee vielä kiitettävä määrä mutta kivut on myös pysyneet kurissa. Yöt ovat olleet hankalahkoja koska pitää nukkua selällään, mutta sen kanssa selviää, pääasia ettei ole ollut kipuja.

Summa summaarum

Aion palata vielä kolmannen kirjoituksen muodossa aiheeseen sitten kun lonkka alkaa kestämään harjoittelua. Toivotaan että kuntoutuminen lähtee hyvin etenemään.

Etukäteisjännitys oli turhaa, mutta hienoinen harmitus jäi siitä että lonkka oli jo päässyt huonompaan kuntoon kuin ensialkuun arveltiin. Nyt hieman harmittaa kun olen ensimmäistä kertaa tuon vaivan kanssa käynyt lääkärillä yli kymmenen vuotta sitten ja sen jälkeen tasaisesti parin vuoden välein eikä siihen mitään syytä löydetty. Aina vaan arveltiin syyn olevan lihasperäinen. Noh, sitä nyt on turha enää jossitella. 🙂

Pääasia että leikkaus onnistui hyvin ja ainakin tällähetkellä kaikki näyttää ihan hyvältä 🙂

Haavasiteet veks. Kolme tähystysrööriä siihen tuli.

10 kommenttia

  1. Hei, kiva kirjoitus ja hienostihan sitä on jo selvitty tuonkin laajuisesta leikkauksesta. Ja boonuksena vielä huippu video 🤣🤣. On ikävä kuulla, ettei toimenpidettä pystytty tekemään ja vammat ovat jo suuret. Mutta, liikkuva kivi ei sammaloidu ( ainekaan kokonaan) ja siihen päälle positiivinen asenne, niin sillä sitä selviää harmaammankin kiven yli.
    Tsemppiä ja jäädään seuraamaan kuntoutuksen edistymistä.

    Tykkää

    1. Kiitokset tsempistä 🙏 pääasia että kivut lähtisi pois niin että pääsee treenin pariin taas kunnolla. Täytyy sitten vaan lyödä uutta niveltä tilalle jos vanha kokonaan pettää 😅

      Tykkää

  2. Labrumin rakenne myös minulla vaurioitunut jääkiekossa. Rusahdus kuului ja sen jälkeen on kivuton elämä ollut vain kaukainen muisto. 2.5 vuotta olen tuskaillut ja nyt vastaa löytyi syy kivuilleni. Fysioterapialla jotain yritetään, mutta tiedän jo etukäteen, ettei siitä apua ole. Eli leikkaus odottaa minuakin …
    Mieluusti kuulisin toipumisprosessistasi.

    Tykkää

    1. Auts, tiedän tunteen ja melko varmaan ei tosiaan fyssarista apua ole. Onko kipu ihan jatkuvaa vai tietyissä liikkeissä tuntuvaa? Onko repeämä todettu ihan magneettikuvilla?

      Itsellä kuntoutus on hyvällä mallilla ja itseasiassa siitä kirjoittanen tällä tai ensiviikolla päivitystä!

      Tykkää

  3. Labrum rakennevaurio on todettu magneettikuvilla. Oikealla jalalla seistessä kipua ei ole vasemmassa lonkassa, Lonkan sivusta hieroessa jalka kuormittamattomana kivut helpottavat hieman – saattaa olla ”lumetunto”,. Lonkkakipujen lisäksi on tullut myös Iskias-oireita (pakarasta varpaisiin saakka). Kaikki tämä yhden rusahduksen takia … Jään odottamaan päivitystäsi. Itselläni ensi viikolla lääkärillä käynti. Todennäköisesti suositellaan fysioterapioita oireiden helpottamiseen, mutta ei syyn parantamiseen.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.