Hiljakseen hyvä tulee

Lonkassani ollut labrumvaurio korjattiin leikkauksella noin kuusi viikkoa sitten. Oikeastaan labrum oli jo niin rispaantunut ettei sitä varsinaisesti pystynyt korjaamaan. Riekaleinen labrum toisinsanoen siistittiin ja kivun aiheuttanut pincer tyyppinen ahdas lonkka (hip impingement) korjattiin.

Kannattaa lukea koko tarina joka alkaa ihmetyksestä, jatkuu oivalluksen kautta jännitykseen ja lopulta kulminoituu leikkaukseen. Tämä kirjoitus olkoon artikkelisarjan viides osa jossa kerron miten kuntoutus on lähtenyt käyntiin ja minkälaista leikkauksen jälkeinen aika on ollut. Kaikkea on hankala järjestellä kronologisesti, mutta kerron noin suurinpiirtein miten hommat ovat menneet.

Ensimmäiset viikot

Jalka oli todella turvoksissa pari päivää leikkauksen jälkeen ja tunto oli poissa käytännössä koko reidestä. Tunto alkoi kuitenkin hiljakseen palautumaan ja turvotuskin laskemaan – myös kirjaimellisesti kohti säärtä. Värit vaihtelivat sinikeltaisesta tumman mustaan.

Reiteen jäi muistoksi kolme pientä tähystysreikää joista koko operaatio suoritettiin. Reijät paukuteltiin suoraan lihasten läpi ja tästä syystä tuntuukin että lonkkanivel on ollut se kaikista vähiten kipuileva kohde. Parasta tässä kaikessa onkin se, että alkuperäinen vaiva poistui ja kipu jäi ainakin siltä osin leikkauspöydälle! Kiitos Hietarannan Harrille siitä.

Nämä jäi muistoksi.

Lonkan fleksio suoralla jalalla oli parin ensimmäisen päivän ajan mahdottomuus. Kun kävi istumaan tai sänkyyn makaamaan, ei ollut toivoakaan saada jalkaa nostettua koholle/sängylle. Se hieman jopa hirvitti koska voimat olivat ihan totaalisen kadoksissa. Siinä mietiskeli mielessään että onkohan tämä nyt ihan normaalia. Suora reisilihas ja lonkankoukistaja ovat kuitenkin saaneet tähystysrööreistä oman osansa joten eipä tämä ihme ole. Voimat alkoivat tältä osin palautumaan pikkuhiljaa ensimmäisten kahden viikon aikana.

Hankalinta oli ehdottomasti nukkuminen, kahdesta syystä. Ensinnäkin se ei onnistunut kuin selältään ja se jos jokin on minulle luonnoton nukkuma-asento. Pari ensimmäistä päivää meni siihen totutellessa mutta pakon edessä se jotenkin onnistui. Toisekseen, vaikka mitään isoja kipuja ei päiväsaikaan ollut, nukkumaan käydessä kipuja ilmaantui. Kun jalka pääsi sänkyyn mennessä hetkeksi lepäämään, sattui sen liikuttaminen aivan helvetisti. Kipu oli erikoista. Jos mitään lihasta ei aktivoinut, ei kipuakaan ollut. Kun reittä hieman jännitti vaikka asentoa korjatessa niin kipu tuli välittömästi ja kesti muutamia sekunteja todella viiltävänä. Minun ei tullut päiväsaikaan maattua juurikaan selälläni missään vaan olin aikalailla istuma-asennossa leikattu jalka koholla eikä tässä kipuja tuntunut vaikka jalka levossa olikin. Erikoista. Todennäköisesti päivänaikainen kokonaiskuormitus ilmoitteli itsestään sitten illalla…

Myös jokin hermo on oletettavasti saanut osumaa joko leikkauksessa olleesta venytyksestä tai sitten puukosta. Oireina tästä on se ettei reiden ulkosyrjällä ole edelleenkään tuntoa kokonaan. Toinen hassu vaiva on se että reiden pintahermo on jollain tavalla ”yliherkkä”. Jos reisilihaksia painelee peukalolla kovemmin ei mitään ihmeempiä kipuja ole, mutta kun reittä silittelee (esimerkiksi ihoa hipovat rennot housut) tuntuu pistelevää kipua. Kipu ei siis ole mitään sietämätöntä mutta helvetin ärsyttävää. Yhdeksän tunnin ajomatka lappiin neljännellä viikolla sai hermon todella yliherkäksi (jalassa oli pitkät kalsarit joka tuntui vaivaa provosoivan). Kesti pitkään ennenkuin se palautui takaisin ”normaaliyliherkäksi” 🙂 Tämä vaivaa siis edelleen mutta tunne on huomattavasti vähentynyt.

En tiedä mutta oletan, että jos labrum olisi ollut korjattavassa kunnossa, olisi kuntoutuminen näinkin hyvään malliin vienyt jonkin verran pidemmän aikaa. Nyt ”säästyin” lonkkaluuhun poratuilta titaaniankkureilta.

Mainittakoon vielä että suihkussa pääsi käymään heti leikkauksen jälkeisenä päivänä mutta yksi kovimmista koettelemuksista aikohin oli saunakielto kahden viikon ajan! Se on tällaiselle kohtuu aktiiviselle saunojalle isku vasten kasvoja. Noh, siitä selvittiin.

Treenin pariin

Ensimmäiset kaksi viikkoa suositeltiin kyynärsauvoilla kävelyä ja näin teinkin. Kahdessa viikossa oireet olivatkin jo niin hyvässä tikissä että kävely onnistui. Tähän saakka koetin liikutella lonkkaniveltä mahdollisimman paljon eri suuntiin aktiivisesti. Myös lantionnostot olivat mukana. Pieni kipu ääriasennoissa tuntui mutta se kuuluu asiaan. Lonkan fleksiota tein melko vähän koska aiheeseen perehdyttyäni monessa lähteessä kehotettiin välttämään lonkankoukistajien aktivoimista ensimmäisten viikkojen aikana (esimerkki). Polven koukistus oli hyvin rajoittunut ja se johtui oletettavasti suoran reisilihaksen ottamasta osumasta.

Kun kepit sai jättää pois, kuntoutuminen lähtikin kunnolla käyntiin.

Tein päivittäin paljon kyykkyjä kehonpainolla (pari toistoa kerrallaan monta kertaa päivässä) ja edelleen aktiivisia ROM harjoitteita. Kuulostelin tarkkaan miltä lonkassa tuntuu harjoitteita tehdessäni. Pieni kipu on mielestäni ihan ok ja kuuluu asiaan, varoin kuitenkin viemästä harjoitteita liian pitkälle. Kipulääkkeitä meni tässä vaiheessa vielä kahta eri sorttia – Burana 800mg ja Panacod.

Kolmannella viikolla tein ensimmäistä kertaa treenin jossa toki alaraajat jäivät vähälle huomiolle. Pystyin kuitenkin vetämään leukoja, punnertamaan ja dippaamaan ilman ongelmia. Koska kyykyt eivät tuntuneet pahalta ollenkaan, niitä tuli tehtyä jo pidempiä sarjoja. Samoin pienellä painolla suorinjaloin maastaveto tuntui mukavalta. Lantionnostot olivat myös mukana. Kipulääkitystä tiputin pelkkään buranaan.

Eikö se tästä. Kyykkyyn pääsee jo syvälle.

Neljäs kuntoutumisviikko vietettiin Ylläksellä lomaillen. Siellä tuli jokunen kilometri perinteistä hiihdettyäkin, joskin aiemmin mainitsemani tuntoherkkyys häiritsi koko viikon ajan. Tässä kohtaa piti kipulääkeannosta taas hieman nostaa.

Viidennellä viikolla palasin koulun penkille suoraan työharjoitteluun. Lonkka kesti hierontahommia varsin hyvin. Tällä hetkellä (viikko 6) tilanne on olosuhteisiin nähden mainio. Aloitin viimeviikolla treenihommissa uuden mesosyklin jossa painotan volyymiin pienemmillä painoilla. Alaraajojen osalta käytännössä kyykkyä, maastavetoa ja lantionnostoa. Sarjapituudet 15-20. Kipulääkkeitä ei ole enää tullut otettua kuin satunnaisesti. Suurimpina haittaavina oireina on edelleen tuo reiden tuntoherkkyys ja toisaalta reiden ulkosyrjän tunnottomuus. Leikatun puolen pakara on aika tavalla ”jumissa” ja kipeä. Jonkinsortin suojakramppi, oletan. Polven koukistus on jo lähes samaa luokkaa toisen puolen kanssa joten siltä osin ollaan palauduttu ennalleen. Isoilla painoilla en edelleenkään uskaltaisi kyykkyjä ja muita lonkkaa rasittavia liikkeitä tehdä, mutta eipä nyt ole tarvekaan.

Sisä ja ulkokierrot tekevät vielä kipeää lonkalle mutta oletan että ne siitä hiljakseen aktiivisella jumpalla kuntoutuvat.

Summa summarum

Kuntoutuminen on lähtenyt etenemään paljon paremmin kuin odotin. Tähystysleikkaus on kyllä verrattoman näppärä tapa ja kuntoutuminen siitä suhteellisen nopeaa. Kaikista hienointa että se alkuperäinen kipu jäi leikkauspöydälle. Toivotaan ettei tule uutta tilalle 🙂

Jos sinulla on vastaavia oireita kuin tämän artikkelisarjan kertomuksessani, suosittelen ehdottomasti hoidattamaan asian kuntoon ennenkuin tilanne pääsee samaan malliin kuin minulla. Labrumvaurio kun voi pitkässä juoksussa edistää nivelrikkoa ja se ei ole kivaa se. Itselläni lonkkaan on jo ehtinyt kehittyä pientä kulumaa mutta nyt kun sen tietää, täytyy panostaa mm. juoksutekniikkaan ja lantion alueen lihasten kehittämiseen.

Jos sinulla on aiheesta kysyttävää, kysy rohkeasti. Varmasti jotain oleellista jäi kirjoittamatta!

5 kommenttia

  1. Iso kiitos että olet jaksanut kirjoittaa kokemuksistasi näin perusteellisesti! Itselläni todettiin viime vuoden loppupuolella labrumin repeämä useamman kuukauden etsinnän jälkeen ja nyt ollaan menty melkoisella fyssari/kuntoutuskokeilulla kevät. Kipu ei kokonaan ole lähtenyt, mutta pian nähdään pystynkö pelaamaan tänä kesänä golfia vai varataanko seuraavaksi leikkausta syksylle.

    Olisin ihan mielenkiinnosta kysellyt että millainen kuntoutusohjelma sulle annettiin mukaan ja kauan leikkauksen jälkeen kesti että pystyit kävelemään jonkunlaista lenkkiä? Mua tietysti lajini takia kiinnostaa paljonko liikkuvuus kärsi tuosta operaatiosta (lantion kierto backswingissä kun on aika oleellinen 😅)?

    Tsemppiä ja iso kiitos vielä kirjoituksistasi!

    Tykkää

    1. Moro Mikko!

      Saako kysyä, että tiedätkö mikä repeämän itselläsi aiheutti vai onko ollut pitkäaikainen vaiva? On kurja vaiva kyllä mutta hienoa että syy löytyi noinkin nopeasti!

      Kuntoutusohjelmaa ei varsinaisesti annettu ollenkaan muutakuin fyssari antoi leikkauksen jälkeen ohjeet miten edetä heti leikkauksesta seuraavina päivinä. Käytönnössä heti sai alkaa tuomaan liikettä lonkkaniveleen ja omien tuntemusten mukaan lisätä liikeratoja. Kuten kirjoitinkin aiemmassa kirjoituksessa, olin siinä leikkauksen jäljiltä aika toisissa maailmoissa kun näistä fyssarin kanssa puhuttiin ja siitä johtuen ei ihan kaikki neuvot tarttuneet matkaan 🙂 Tosin, aika pitkälle itse tein itselleni kuntoutusohjelman johon kuului alkuvaiheessa paljon lantionnostoja, lonkkanivelen pyörittelyä ja myöhemmässä vaiheessa lonkankoukistajien ja etureiden harjoitusta eritavoilla. Fysioterapeutilla kävin kertaalleen kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen, mutta sieltä sain tasan samoja liikkeitä joita olin jo itsekin tehnyt joten en kokenut siitä hyötyväni.

      Kaksi viikkoa meni että tikit poistettiin ja samalla sai luopua kyynärsauvoista. Oikeastaan sillä viikolla sitten pystyi jo kävellä ihan hyvin esim kauppareissuja yms… Kolmannella viikolla kykeni jo vähän pidempääkin matkaa mutta en toisaalta ole vieläkään tehnyt mitään useamman kilometrin lenkkejä, vaikka varmasti pystyisi…

      Golfista tiedän yhtä paljon kuin sika sateliitista joten en uskalla edes arvailla minkälaisia voimia siinä lantioon kohdistuu 🙂 Liikkuvuus ei sinänsä huonone yhtään kunhan vain kuntouttaa sen hyvin. Tietysti leikkauksen jälkeen liikkuvuus on jonkin aikaa huonompi koska tähystysreijät tehdään tuosta etureiden, TFL ja lonkankoukistajalihasten kohdalta (näin minulla, tässä tietysti on varmasti vaihtelua sen mukaan mistä kohtaa labrum on revennyt). Niiden palautuminen entiselleen vie joitain kuukausia. Uskoisin että parin kuukauden kuluttua kuitenkin jo pystyy hyvin pelailemaan, joskin kovia lyöntejä voi olla vielä arveluttavaa suoritta.. mutta tämä oli tosiaan täysin ”mutu” joten lopputulos selviää vaan sitten leikkauksen jälkeen 🙂

      Toivottavasti saat apua vaivoihin ja swingi kulkee vielä mahdollisen leikkauksen jälkeenkin 🙂 Tietty ihannetilannehan golfin näkökulmasta olisi että pääsisit leikkaukseen heti kun golfkausi loppuu 🙂

      Tykkää

  2. Moikka Vesa,

    Kiitos vastauksesta!

    Viime kesänä yhden intensiivisemmän pelaamisen jälkeen (useampi kierros kilpaa parin päivän sisään) tuli tuo nivuskipu esille ja kelasin että olisi ollut puutteellisen nesteytyksen ja rasituksen takia. Noh, kipu ei lähtenyt mihinkään vaan jatkui ja käytännössä esti pelaamisen. Matalampaan autoon istuminen oli käytännössä mahdotonta, kun kipu viilsi ihan kunnolla. Tajusin onneksi penkoa hieman nettiä ja löysin Aavasta lekurin, joka tutkimustensa jälkeen osasi epäillä lonkan vauriota ja lähetti Eiran sairaalaan Esko Kaartisen puheille. Eirassa lonkka kuvattiin vielä ja diagnoosi tuli sitten nopsasti. Esko on näissä leikkauksissa käsitykseni mukaan alan pioneereja, mutta ei ilmeisesti enää leikkaa täällä.

    Mun tausta on koripallon ja fudiksen parista, jotka ei varsinaisesti ole hirveen lonkkaystävällisiä lajeja. Viimeisen kolmen vuoden aikana pelaillessa on aina vähän väliä kipuja ollut ja nyt tällee jälkeenpäin veikkaisin että liittyvät tähän eivätkä olleet lihasperäisiä.

    Golf-swingi on tosiaan aika ”väkivaltainen” nivelille (polvet, lonkka), joten en ihmettele yhtään että miten tähän tultu.

    Nyt toivotaan vaan että pystyisin pelaa kauden *mahdollisimman pienillä kivuilla* ja sitten syksyllä jossai kohtaa toivottavasti operaatioon.

    Tykkää

    1. Toivotaan siis mahdollisimman kivutonta ensi kesää 😊 Pääasia että juurisyy onnselvillä niin ei tarvinsitä ihmetellä ja arvuutella!

      Jos viitsit ja muistat käväistä täällä kirjoittamassa niin olisi mahtava kuulla myöhemmin miten homman kanssa meni!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.