Hiljakseen hyvä tulee

Lonkassani ollut labrumvaurio korjattiin leikkauksella noin kuusi viikkoa sitten. Oikeastaan labrum oli jo niin rispaantunut ettei sitä varsinaisesti pystynyt korjaamaan. Riekaleinen labrum toisinsanoen siistittiin ja kivun aiheuttanut pincer tyyppinen ahdas lonkka (hip impingement) korjattiin.

Kannattaa lukea koko tarina joka alkaa ihmetyksestä, jatkuu oivalluksen kautta jännitykseen ja lopulta kulminoituu leikkaukseen. Tämä kirjoitus olkoon artikkelisarjan viides osa jossa kerron miten kuntoutus on lähtenyt käyntiin ja minkälaista leikkauksen jälkeinen aika on ollut. Kaikkea on hankala järjestellä kronologisesti, mutta kerron noin suurinpiirtein miten hommat ovat menneet.

Ensimmäiset viikot

Jalka oli todella turvoksissa pari päivää leikkauksen jälkeen ja tunto oli poissa käytännössä koko reidestä. Tunto alkoi kuitenkin hiljakseen palautumaan ja turvotuskin laskemaan – myös kirjaimellisesti kohti säärtä. Värit vaihtelivat sinikeltaisesta tumman mustaan.

Reiteen jäi muistoksi kolme pientä tähystysreikää joista koko operaatio suoritettiin. Reijät paukuteltiin suoraan lihasten läpi ja tästä syystä tuntuukin että lonkkanivel on ollut se kaikista vähiten kipuileva kohde. Parasta tässä kaikessa onkin se, että alkuperäinen vaiva poistui ja kipu jäi ainakin siltä osin leikkauspöydälle! Kiitos Hietarannan Harrille siitä.

Nämä jäi muistoksi.

Lonkan fleksio suoralla jalalla oli parin ensimmäisen päivän ajan mahdottomuus. Kun kävi istumaan tai sänkyyn makaamaan, ei ollut toivoakaan saada jalkaa nostettua koholle/sängylle. Se hieman jopa hirvitti koska voimat olivat ihan totaalisen kadoksissa. Siinä mietiskeli mielessään että onkohan tämä nyt ihan normaalia. Suora reisilihas ja lonkankoukistaja ovat kuitenkin saaneet tähystysrööreistä oman osansa joten eipä tämä ihme ole. Voimat alkoivat tältä osin palautumaan pikkuhiljaa ensimmäisten kahden viikon aikana.

Hankalinta oli ehdottomasti nukkuminen, kahdesta syystä. Ensinnäkin se ei onnistunut kuin selältään ja se jos jokin on minulle luonnoton nukkuma-asento. Pari ensimmäistä päivää meni siihen totutellessa mutta pakon edessä se jotenkin onnistui. Toisekseen, vaikka mitään isoja kipuja ei päiväsaikaan ollut, nukkumaan käydessä kipuja ilmaantui. Kun jalka pääsi sänkyyn mennessä hetkeksi lepäämään, sattui sen liikuttaminen aivan helvetisti. Kipu oli erikoista. Jos mitään lihasta ei aktivoinut, ei kipuakaan ollut. Kun reittä hieman jännitti vaikka asentoa korjatessa niin kipu tuli välittömästi ja kesti muutamia sekunteja todella viiltävänä. Minun ei tullut päiväsaikaan maattua juurikaan selälläni missään vaan olin aikalailla istuma-asennossa leikattu jalka koholla eikä tässä kipuja tuntunut vaikka jalka levossa olikin. Erikoista. Todennäköisesti päivänaikainen kokonaiskuormitus ilmoitteli itsestään sitten illalla…

Myös jokin hermo on oletettavasti saanut osumaa joko leikkauksessa olleesta venytyksestä tai sitten puukosta. Oireina tästä on se ettei reiden ulkosyrjällä ole edelleenkään tuntoa kokonaan. Toinen hassu vaiva on se että reiden pintahermo on jollain tavalla ”yliherkkä”. Jos reisilihaksia painelee peukalolla kovemmin ei mitään ihmeempiä kipuja ole, mutta kun reittä silittelee (esimerkiksi ihoa hipovat rennot housut) tuntuu pistelevää kipua. Kipu ei siis ole mitään sietämätöntä mutta helvetin ärsyttävää. Yhdeksän tunnin ajomatka lappiin neljännellä viikolla sai hermon todella yliherkäksi (jalassa oli pitkät kalsarit joka tuntui vaivaa provosoivan). Kesti pitkään ennenkuin se palautui takaisin ”normaaliyliherkäksi” 🙂 Tämä vaivaa siis edelleen mutta tunne on huomattavasti vähentynyt.

En tiedä mutta oletan, että jos labrum olisi ollut korjattavassa kunnossa, olisi kuntoutuminen näinkin hyvään malliin vienyt jonkin verran pidemmän aikaa. Nyt ”säästyin” lonkkaluuhun poratuilta titaaniankkureilta.

Mainittakoon vielä että suihkussa pääsi käymään heti leikkauksen jälkeisenä päivänä mutta yksi kovimmista koettelemuksista aikohin oli saunakielto kahden viikon ajan! Se on tällaiselle kohtuu aktiiviselle saunojalle isku vasten kasvoja. Noh, siitä selvittiin.

Treenin pariin

Ensimmäiset kaksi viikkoa suositeltiin kyynärsauvoilla kävelyä ja näin teinkin. Kahdessa viikossa oireet olivatkin jo niin hyvässä tikissä että kävely onnistui. Tähän saakka koetin liikutella lonkkaniveltä mahdollisimman paljon eri suuntiin aktiivisesti. Myös lantionnostot olivat mukana. Pieni kipu ääriasennoissa tuntui mutta se kuuluu asiaan. Lonkan fleksiota tein melko vähän koska aiheeseen perehdyttyäni monessa lähteessä kehotettiin välttämään lonkankoukistajien aktivoimista ensimmäisten viikkojen aikana (esimerkki). Polven koukistus oli hyvin rajoittunut ja se johtui oletettavasti suoran reisilihaksen ottamasta osumasta.

Kun kepit sai jättää pois, kuntoutuminen lähtikin kunnolla käyntiin.

Tein päivittäin paljon kyykkyjä kehonpainolla (pari toistoa kerrallaan monta kertaa päivässä) ja edelleen aktiivisia ROM harjoitteita. Kuulostelin tarkkaan miltä lonkassa tuntuu harjoitteita tehdessäni. Pieni kipu on mielestäni ihan ok ja kuuluu asiaan, varoin kuitenkin viemästä harjoitteita liian pitkälle. Kipulääkkeitä meni tässä vaiheessa vielä kahta eri sorttia – Burana 800mg ja Panacod.

Kolmannella viikolla tein ensimmäistä kertaa treenin jossa toki alaraajat jäivät vähälle huomiolle. Pystyin kuitenkin vetämään leukoja, punnertamaan ja dippaamaan ilman ongelmia. Koska kyykyt eivät tuntuneet pahalta ollenkaan, niitä tuli tehtyä jo pidempiä sarjoja. Samoin pienellä painolla suorinjaloin maastaveto tuntui mukavalta. Lantionnostot olivat myös mukana. Kipulääkitystä tiputin pelkkään buranaan.

Eikö se tästä. Kyykkyyn pääsee jo syvälle.

Neljäs kuntoutumisviikko vietettiin Ylläksellä lomaillen. Siellä tuli jokunen kilometri perinteistä hiihdettyäkin, joskin aiemmin mainitsemani tuntoherkkyys häiritsi koko viikon ajan. Tässä kohtaa piti kipulääkeannosta taas hieman nostaa.

Viidennellä viikolla palasin koulun penkille suoraan työharjoitteluun. Lonkka kesti hierontahommia varsin hyvin. Tällä hetkellä (viikko 6) tilanne on olosuhteisiin nähden mainio. Aloitin viimeviikolla treenihommissa uuden mesosyklin jossa painotan volyymiin pienemmillä painoilla. Alaraajojen osalta käytännössä kyykkyä, maastavetoa ja lantionnostoa. Sarjapituudet 15-20. Kipulääkkeitä ei ole enää tullut otettua kuin satunnaisesti. Suurimpina haittaavina oireina on edelleen tuo reiden tuntoherkkyys ja toisaalta reiden ulkosyrjän tunnottomuus. Leikatun puolen pakara on aika tavalla ”jumissa” ja kipeä. Jonkinsortin suojakramppi, oletan. Polven koukistus on jo lähes samaa luokkaa toisen puolen kanssa joten siltä osin ollaan palauduttu ennalleen. Isoilla painoilla en edelleenkään uskaltaisi kyykkyjä ja muita lonkkaa rasittavia liikkeitä tehdä, mutta eipä nyt ole tarvekaan.

Sisä ja ulkokierrot tekevät vielä kipeää lonkalle mutta oletan että ne siitä hiljakseen aktiivisella jumpalla kuntoutuvat.

Summa summarum

Kuntoutuminen on lähtenyt etenemään paljon paremmin kuin odotin. Tähystysleikkaus on kyllä verrattoman näppärä tapa ja kuntoutuminen siitä suhteellisen nopeaa. Kaikista hienointa että se alkuperäinen kipu jäi leikkauspöydälle. Toivotaan ettei tule uutta tilalle 🙂

Jos sinulla on vastaavia oireita kuin tämän artikkelisarjan kertomuksessani, suosittelen ehdottomasti hoidattamaan asian kuntoon ennenkuin tilanne pääsee samaan malliin kuin minulla. Labrumvaurio kun voi pitkässä juoksussa edistää nivelrikkoa ja se ei ole kivaa se. Itselläni lonkkaan on jo ehtinyt kehittyä pientä kulumaa mutta nyt kun sen tietää, täytyy panostaa mm. juoksutekniikkaan ja lantion alueen lihasten kehittämiseen.

Jos sinulla on aiheesta kysyttävää, kysy rohkeasti. Varmasti jotain oleellista jäi kirjoittamatta!

15 kommenttia

  1. Iso kiitos että olet jaksanut kirjoittaa kokemuksistasi näin perusteellisesti! Itselläni todettiin viime vuoden loppupuolella labrumin repeämä useamman kuukauden etsinnän jälkeen ja nyt ollaan menty melkoisella fyssari/kuntoutuskokeilulla kevät. Kipu ei kokonaan ole lähtenyt, mutta pian nähdään pystynkö pelaamaan tänä kesänä golfia vai varataanko seuraavaksi leikkausta syksylle.

    Olisin ihan mielenkiinnosta kysellyt että millainen kuntoutusohjelma sulle annettiin mukaan ja kauan leikkauksen jälkeen kesti että pystyit kävelemään jonkunlaista lenkkiä? Mua tietysti lajini takia kiinnostaa paljonko liikkuvuus kärsi tuosta operaatiosta (lantion kierto backswingissä kun on aika oleellinen 😅)?

    Tsemppiä ja iso kiitos vielä kirjoituksistasi!

    Tykkää

    1. Moro Mikko!

      Saako kysyä, että tiedätkö mikä repeämän itselläsi aiheutti vai onko ollut pitkäaikainen vaiva? On kurja vaiva kyllä mutta hienoa että syy löytyi noinkin nopeasti!

      Kuntoutusohjelmaa ei varsinaisesti annettu ollenkaan muutakuin fyssari antoi leikkauksen jälkeen ohjeet miten edetä heti leikkauksesta seuraavina päivinä. Käytönnössä heti sai alkaa tuomaan liikettä lonkkaniveleen ja omien tuntemusten mukaan lisätä liikeratoja. Kuten kirjoitinkin aiemmassa kirjoituksessa, olin siinä leikkauksen jäljiltä aika toisissa maailmoissa kun näistä fyssarin kanssa puhuttiin ja siitä johtuen ei ihan kaikki neuvot tarttuneet matkaan 🙂 Tosin, aika pitkälle itse tein itselleni kuntoutusohjelman johon kuului alkuvaiheessa paljon lantionnostoja, lonkkanivelen pyörittelyä ja myöhemmässä vaiheessa lonkankoukistajien ja etureiden harjoitusta eritavoilla. Fysioterapeutilla kävin kertaalleen kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen, mutta sieltä sain tasan samoja liikkeitä joita olin jo itsekin tehnyt joten en kokenut siitä hyötyväni.

      Kaksi viikkoa meni että tikit poistettiin ja samalla sai luopua kyynärsauvoista. Oikeastaan sillä viikolla sitten pystyi jo kävellä ihan hyvin esim kauppareissuja yms… Kolmannella viikolla kykeni jo vähän pidempääkin matkaa mutta en toisaalta ole vieläkään tehnyt mitään useamman kilometrin lenkkejä, vaikka varmasti pystyisi…

      Golfista tiedän yhtä paljon kuin sika sateliitista joten en uskalla edes arvailla minkälaisia voimia siinä lantioon kohdistuu 🙂 Liikkuvuus ei sinänsä huonone yhtään kunhan vain kuntouttaa sen hyvin. Tietysti leikkauksen jälkeen liikkuvuus on jonkin aikaa huonompi koska tähystysreijät tehdään tuosta etureiden, TFL ja lonkankoukistajalihasten kohdalta (näin minulla, tässä tietysti on varmasti vaihtelua sen mukaan mistä kohtaa labrum on revennyt). Niiden palautuminen entiselleen vie joitain kuukausia. Uskoisin että parin kuukauden kuluttua kuitenkin jo pystyy hyvin pelailemaan, joskin kovia lyöntejä voi olla vielä arveluttavaa suoritta.. mutta tämä oli tosiaan täysin ”mutu” joten lopputulos selviää vaan sitten leikkauksen jälkeen 🙂

      Toivottavasti saat apua vaivoihin ja swingi kulkee vielä mahdollisen leikkauksen jälkeenkin 🙂 Tietty ihannetilannehan golfin näkökulmasta olisi että pääsisit leikkaukseen heti kun golfkausi loppuu 🙂

      Tykkää

  2. Moikka Vesa,

    Kiitos vastauksesta!

    Viime kesänä yhden intensiivisemmän pelaamisen jälkeen (useampi kierros kilpaa parin päivän sisään) tuli tuo nivuskipu esille ja kelasin että olisi ollut puutteellisen nesteytyksen ja rasituksen takia. Noh, kipu ei lähtenyt mihinkään vaan jatkui ja käytännössä esti pelaamisen. Matalampaan autoon istuminen oli käytännössä mahdotonta, kun kipu viilsi ihan kunnolla. Tajusin onneksi penkoa hieman nettiä ja löysin Aavasta lekurin, joka tutkimustensa jälkeen osasi epäillä lonkan vauriota ja lähetti Eiran sairaalaan Esko Kaartisen puheille. Eirassa lonkka kuvattiin vielä ja diagnoosi tuli sitten nopsasti. Esko on näissä leikkauksissa käsitykseni mukaan alan pioneereja, mutta ei ilmeisesti enää leikkaa täällä.

    Mun tausta on koripallon ja fudiksen parista, jotka ei varsinaisesti ole hirveen lonkkaystävällisiä lajeja. Viimeisen kolmen vuoden aikana pelaillessa on aina vähän väliä kipuja ollut ja nyt tällee jälkeenpäin veikkaisin että liittyvät tähän eivätkä olleet lihasperäisiä.

    Golf-swingi on tosiaan aika ”väkivaltainen” nivelille (polvet, lonkka), joten en ihmettele yhtään että miten tähän tultu.

    Nyt toivotaan vaan että pystyisin pelaa kauden *mahdollisimman pienillä kivuilla* ja sitten syksyllä jossai kohtaa toivottavasti operaatioon.

    Tykkää

    1. Toivotaan siis mahdollisimman kivutonta ensi kesää 😊 Pääasia että juurisyy onnselvillä niin ei tarvinsitä ihmetellä ja arvuutella!

      Jos viitsit ja muistat käväistä täällä kirjoittamassa niin olisi mahtava kuulla myöhemmin miten homman kanssa meni!

      Tykkää

  3. Hei, onpa hyvä, että löysin tämän artikkelisarjasi. Olen juuri saanut tietää, että lonkan rustorengas on irti lonkkamaljakon etuosasta. Aiheuttanut kipuja jo ainakin 3-4 vuotta ja tämän on täytynyt olla se syy koko ajan. Vasta nyt hakeuduin yksityiselle magneettiin. Seuraavaksi pitäisi kai uskaltaa tehdä päätös leikkauksesta ja moni asia mietityttää. Olen itsekin jännittäjä. Ilmeisesti sulla operoitiin nukutuksessa? Miten arvet ovat parantuneet? Onko ollut vanhoja kipuja? Oletko nyt jo täysin kuntoutunut? Mietityttää arki taaperon kanssa, että miten arki ja hoitaminen sujuu kävelykepeillä toimien. Saako nostella ihan normaalisti? Ja ennen kaikkea, mistä löytää oikean ja hyvän kirurgin, jonka tekemiseen ja lopputulokseen luottaa? Hoitamatta jättäminenkään ei poistane kipua ja tosiaan voi vaan pahentaa ja viedä kohti nivelrikkoa. :/

    Tykkää

    1. Moikka!

      Käsittääkseni nämä lonkan labrumkorjaukset tehdään aina nukutuksessa, koska tällöin potilaan lihaksisto saadaan mahdollisimman rennoksi. Tämä on tärkeää siitä syystä, että leikattava raaja laitetaan sellaiseen venytyskoneeseen mikä vetää reisiluuta irti lonkkamaljasta. Käytännössä kaikki toimenpiteet tehdään nukutuksessa joten itse leikkausta ei kyllä kannata jännittää.

      Arvet on parantuneet hyvin ja niitä olen omatoimisesti hieronut melkein alusta asti joten ”kiinnikkeitä” ei ole arpiin päässyt juurikaan muodostumaan. Arki taaperon kanssa on varmasti haasteellista ensimmäisen parin viikon ajan, mutta itselläni kepit jäivät jo toisen viikon aikana pois käytöstä ja normaali kävely ja arkiaskareet sujuivat ihan ok. Tällöin jo omia lapsiakin nostelin kyllä eikä se aiheuttanut ongelmia. Ja kyllä kepeillä kävellessäkin nostelu onnistui, joskin vaan piti varoa ettei varaa painoa leikatulle jalalle paljoa.

      Tietysti itse on nyt hyvä sanoa kun leikkaus onnistui ja kivut ovat lähes kokonaan historiaa, mutta kyllä kannata leikkausta. Hyvän ortopedin löytyminen onkin tärkeää. Oman leikkaukseni suoritti Harri Hietaranta Terveystalolta. Mehiläisessä Tampereella ja Turussa on ilmeisesti todella asiansa osaavia ortopedejä nimenomaan labrumvaurioiden korjaamisen suhteen. (Tampereella taisi olla sellainen kuin Timo Järvelä)…

      Tsemppiä mahdolliseen leikkaukseen!

      Tykkää

  4. Heippa!

    Minua kiinnostaisi kuulla, tuliko sinulle missään kohtaa kuntoutumista takapakkia kivun ja liikkumisen osalta? Tuossa mainitsit, että kipulääkitystä piti nostaa jossakin kohtaa, kun ilmeisesti lisäsit rasitusta ja liikkumisen määrää. Tuliko sinulla samankaltaisia oireita kuin ennen leikkausta? Olen lukenut, että vielä 4-6 viikkoa leikkauksesta on normaalia kokea kipuja, jotka vastasivat jopa tasoa ennen leikkausta.

    Itsellä tehtiin vasemman lonkan tähystys labrumin osalta 5 viikkoa sitten, ja aina 4. viikkoon asti meni todella hyvin, vähäkipuisena, lääkityksenä burana+panadol kombo, kuntoutuminen progressiivista.

    Taustasta sen verran, että leikkaus oli resektio, eli siinä lähinnä siistittiin klo 11-14 välistä repeämää ja stabiloitiin ”balloteeraavaa” niveltä. Ilmeisesti syynä labrumin repeämälle ovat degeneratiiviset muutokset (ei rakenteellista ongelmaa) ja nyt tosiaan operoitiin vasen, mutta kuvien ja kipujen perusteella myös oikeassa sama vaiva mitä ilmeisimmin, vaikkakin vasen oli enemmän kipuileva ennen leikkausta kuin oikea.
    Ilmeisesti suhteellinen aktiivinen painojennosto keskittyen jalkoihin, on myös ollut vauhdittamassa labrumien heikentymistä.

    Nyt sitten takapakkiin. Koska alku sujui hyvin, ja sain fysioterapeutilta luvan, jätin toisen sauvan pois n. 2 viikon jälkeen, ja kävely oikean puolisen sauvan varassa tuntui hyvältä. Viikoilla 1-2 tein aktivaatio harjoitteita lonkan liikkuvuuden osalta, sekä pieniä keppikävelyjä ulkona varaamatta leikattuun jalkaan. Leikkauksen jälkeen sain heti luvan jalan nostoille ja varaamista piti välttää viikon verran. Toisella viikolla oikeastaan aloin n. puolivarata keppien kanssa. Vkolla 3-4 sitten tuntui, että oikeasti pääsi liikkeelle ulkona yhden sauvan turvin ja aloitin myös kevyet pyöräilyharjoitteet max 30 min ja kevyellä vastuksella. Tein myös lantionnostoja kehon painolla sekä vastuskuminauhajumppaa.
    Nyt sitten tein viime sunnuntaina ensimmäistä kertaa kepittömän kävelyn ulkona n. 40 min rauhallisesti ja siitä lähtien kivut ovatkin lisääntyneet sekä leikatussa, että leikkaamattomassa lonkassa. Varmasti olen vasempaa varonut vaistomaisesti ja oikea on saanut enemmän kuormitusta osakseen, mikä selittää kipuja, mutta tällä erää ollaan taas panacod+burana x3 vrk, ja tuntuu, että silti repivyys tulee läpi ja levossakin on kipuja, mitä leikatussa jalassa ei leikkauksen jälkeen ollut. Istuminen lonkkien päällä myös aiheuttaa repivää tunnetta ja pistelyä. Leikkauskontrolli on 4.4 maanantaina, joten siinä varmasti sumplitaan tilanne, mutta nyt alkaa olla aika invalidisoivaa taas ja epätoivoistakin! Toivottavasti puhutaan väliaikaisesta ärsyyntymisestä eikä lisävaurioista, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, miten ja kuinka pitkään mahdollinen takapakki sinulla näyttääntyi ja jouduitko himmailemaan välillä? Ja miten nyt kun on kulunut jo vuosi, onko kipuja ollut yhtään?

    Anteeksi, tulipa pitkä sepustus. Harmittaa, että tietoa tai artikkeleja aiheeseen liittyen on suhteellisen vähän, ja siksi mielellään vertaistuki mielessä kuulisin kokemuksia! ☺️

    Yt. Ulla

    Tykkää

    1. Hei Ulla ja kiitos viestistäsi!

      Itselläni varsinaista takapakkia ei missään kohtaa tullut mutta lomaviikolla, joka sattui siihen neljännelle kuntoutusviikolle, tuli hieman rehkittyä ehkä liikaa ja nimenomaisesti leikattu lonkka kipeytyi hieman. Oletan että tämä johtui liiallisesta rasituksesta – erityisesti lasten kanssa lumilinnaa rakentaessa jossa ergonomia ei ollut välttämättä se optimaalisin 🙂 Sellaista kipua, mitä oli ennen leikkausta en tuntenut enää missään vaiheessa. Toinen asia mikä välillä tuntui hieman pahenevan oli tuo mainitsemani ihon yliherkkyys mutta sekin laantui melko nopeasti ja se oli yksi syy miksi välillä nostin kipulääkeannosta koska se tuntui siihen hieman auttavan. Toisen puolen lonkka ei missään vaiheessa itselläni vihoitellut vaikka minullakin on siellä saman kaltaisia, joskin paljon miedompia oireita.

      Sanoit, että heti leikkauksen jälkeen aloit tekemään jalannostoja? Jos jalannostot tarkoittaa nimenomaisesti lonkan koukistusta, niin ihmettelen että sait tälläiset ohjeet koska yleisesti lonkan tähystysleikkauksen jälkeen lonkan fleksiota pyritään välttämään ensimmäisen parin viikon ajan. Ehkä noin pitkä kävelylenkki ei ollut vielä tässä vaiheessa hyvä ja se mahdollisesti on ärsyttänyt niveltä mikä tuntuu sitten kipuiluna, mutta toivottavasti on ohimenevää! Itse suosin kuntoutuksessa enemmän kivuttomiin ääriasentoihin menemistä enkä niinkään pitkäkestoista liikettää (kuten kävely). Lääkäri varmasti osaa antaa hyvät ohjeet miten tästä edetään ja toivotaan että takapakki on vain väliaikainen!

      Mistä kohdista sinulla muuten tehtiin tähystysreijät ja montako?

      Kirjoittelin aiheesta kuukausi takaperin tälläisen pienen yhteenvedon joka kannattaa lukaista myös: https://blog.vesapeltonen.com/2022/03/06/ahdas-lonkka-ja-labrumvaurio-vuosi-leikkauksesta/

      Toivottavasti sait vastauksen kysymysiisi ja kysy toki lisää jos jokin askarruttaa! Isosti tsemppiä kuntoutumiseen!!

      Tykkää

      1. Heippa, kiitos vastauksesta!

        Tähystysreikiä tuli 2 kpl, toinen lonkan ulkosyrjällä ja toinen noin 45 asteen kulmassa ulkosyrjään nähden sisemmällä. Ne ovat mahtavasti parantuneet eivätkä kipuile.

        Sain ohjeet leikanneelta ortopedilta (leikkaus tehtiin Ortonissa), että jalan nostot sallitaan heti leikkauksen jälkeen. Jopa osastolle takaisin päästyäni, ja lääkärin tullessa käymään, hän ohjasi jalkaani makuulla hienoiseen koukkuun, ja sanoi, että jalan nostoille ei ole estettä, vaikka toki ääriasentoja olisi hyvä alkuun välttää, eikä se nyt olisi kyllä tullut mieleenkään edes siinä kohtaa kokeilla. Eli viikon verran olin varaamatta jalalle, ja toisella viikolla aloin puolivarata, ja hiljalleen 3 viikolla kävellä yhden kepin varassa leikatun jalan vastaisella puolella eli oikealla. Tähän asti kaikki sujui mainiosti.

        Myös fysioterapeutilta saamissani ohjeissa oli lonkan koukistajan venytysliike tuolilla istuen, leikatun jalan polvea lattiaan kurottaen ja pakaraa jännittäen. Tätä aloitin varovasti tekemään 2. viikolla, eikä se tuntunut pahalta, vaan pikemmin edisti reidenkin liikkeen rentoutta. Oikeastaan minulla ei juuri ollut minkäänlaisia tuntemuksia jalan nostoja tehdessä (ym. liikkuvuus harjoitteita tai vastuskuminauhaharjoitteita), ainoastaan lonkan ulkokierto selin, joka sekin oli fysioterapeutin antama harjoite, tuntui hieman ja lonkka selvästi oli jäykempi alkuun, mutta tämäkin oireili lähinnä yhtenä vihlaisuna.

        Kaitpa tämä on tapauskohtaista, mitä saa ja suositellaan tehtäväksi, mutta kieltämättä mietin, että olisiko pitänyt kuitenkin välttää ohjeista huolimatta ehkä jotain enemmän. No, jossittelu on turhaa, mennyttä ei saa kumotuksi. Uskon kuitenkin, että syynä kipeytymiselle on enimmäkseen liika rasitus vkolla 3-4, tätä ennenhän ei juuri mitään tuntemuksia liiemmin ollut ja kuntoutumisen suunta oli selkeän progressiivinen. Kun lisäsin kävelyä ja aloitin sisäpyöräilyn, niin viikko niistä, kipeytyminen alkoi (vkon 4 jälkeen). Kipua paitsi liikkeessä (pistely, repivyyden ja painon tunne nivusissa) sekä myös nukkuessa, kun leikatun lonkan ulkosyrjä oli välillä epämukava, mitä ei aiemmin ollut. Eli ehkä ahnehdin liikaa kerralla, liikkuvainen kun luonteeltaan on, on paikoillaan pysyminen ja liikunnan rajoittaminen yllättävän vaikeaa. Ja fysioterapeutille soittelin kuitenkin 1-2 krt viikossa, varmistaakseni, etten tekisi mitään väärin, joten olen hieman ihmeissäni senkin vuoksi kipuilusta, kun periaatteessa on ohjeiden mukaan menty. Kävelyäkin sai pidentää sitä mukaan, kun ei kipuja aiheutunut liikaa, joten näin tein. Ehkä liian aikaisin…

        Koska labrum oli ilmeisen heikkokuntoinen ja sitä oikeastaan vain siistittiin, en usko näin maalaisjärjellä, että mikään olisi ainakaan voinut rikkoutua, ellei siellä sitten ole jotain uutta repeämää tai irtopaloja, jotka ilmoittavat nyt itsestään. Tilanne olisi tietysti helpompi sietää, jos toinen leikkaamaton jalka olisi oireeton, mutta kun sekin villiintyi tässä, niin veikkaan vahvasti liika rasitusta.

        Maanantaina on toivon mukaan viisaampi, mutta toivon, että tämä levolla nyt helpottaisi tästä hiljalleen, vaikka vielä niin ei ole tapahtunut.

        Tykkää

  5. Moi, nyt on mielenkiintoista tietoa. Kiitos siitä. Itseltäni etsitään paraikaa syytä viheliäiseen nivusvaivaa, jota kestänyt 8 kk. Magneetit otettu kahdesti, lonkkanivelen pistoshoito annettu ja hermoratatutkimus tehty. Ei apua. Useita fyssarikäyntejä. Kiropraktikko ja selkähoito, akupunktio. Ei apua. Repeämä lonkkamaljassa todettu, mutta epäily ettei vaiva johtuisi siitä. Tänään tuli eteeni netistä ahdas lonkka oireyhtymä. Siihen liittyy myös tuo repeämä. Kiinnostaakin tietää, millaisia oireita muilla on tästä ollut? Itse olen ontunut jalkaa nyt 8 kk. Lonkan kääntö/kierto sattuu, kumarrus ei onnistu. Levossa ja istuma-asennossa on ihan ok. Liike tekee kipeää. Käytännössä vaiva invalidisoinut, koska en pääse kunnolla kävelemään.Kiitos jo etukäteen vastauksesta.

    Tykkää

    1. Moi Virpi!

      Mulla tuo vaiva ei sinänsä ollut akuutti vaan se kehittyi hiljakseen vuosien mittaan. Nyt loppuvaiheessa se lähinnä tuli kipeäksi jos täytyi tehdä lonkalle sisäkiertoa. Myös lenkkeily ja erityisesti nopeat, yllättävät, liikkeet (liukastuminen tai nopeat suunnan vaihdokset) aiheuttivat kipua joka saattoi sitten jatkua pidempäänkin. Pääasiassa tuo kuitenkin vaivasti aina kun lonkkaa koukisti ja vei vähänkin sisäkiertoon. Tunne oli sellainen vihlova ja tosi nopeasti pistävä.

      Minulla ahdas lonkka näkyi röntgenkuvissa, mutta niistä näkyi vain reisiluun ”nupissa” oleva ylimääräinen luutuma. Loppujen lopuksi minulta kuitenkin hiottiin lonkkaluusta ylimääräistä pois koska siellä oli isompi ”ongelma”. Tätä ei kuitenkaan näkuynyt magneetti- eikä röntgenkuvissa.

      https://blog.vesapeltonen.com/2022/03/06/ahdas-lonkka-ja-labrumvaurio-vuosi-leikkauksesta/ tuossa on kooste kaikista aiheeseen liittyvistä kirjoituksista mitä olen tehnyt. Sieltä voi katsella lisää juttuja, jos et vielä ole niitä lukenut. Toivottavasti syy löytyy, tiedän todella miten syvältä tuo kipeän lonkan kanssa oleminen voi olla, varsinkaan kun ei tiedä tarkasti mistä se johtuu….

      Tykkää

  6. Heippa!

    Itselläni on kivut sisälonkassa jatkuneet 6 vuotta. Olin magneettikuvauksessa jossa todettiin lievä ahdas lonkka (FAI) molemmissa lonkissa. Tyks:in ortopedi Matti Seppänen arveli että vaiva hoituu fysioterapialla, mutta lonkat on kokoajan niin kipeät että en pysty tekemään liikkeitä fysioterapiassa. Tiedätkö Turusta ortopedia, jolla voisin käydä saamassa uuden arvion?

    Kiitti mahtavasta blogistasi 🙂

    Tykkää

    1. Moi Annika!

      Ainoa nimi jonka tiedän Turun seudulla lonkan tähystyksiä tekevän, on juurikin tuo Matti Seppänen (Toimii myös mehiläisessä yksityisellä puolella). Käsitykseni mukaan hän on erittäin päteväkin siinä hommassa. Itse lähtisin kyllä uudemman kerran hänen vastaanotolleen kertomassa tilanteen ettet pysty fysioterapeutin ohjeiden mukaan liikkeitä tekemään. Oliko fysioterapeutti jolla kävit, em. ortopedin suosittelema ja miten perehtynyt nimenomaan lonkan alueen kuntoutukseen? Pohdin vain sitä, että fysioterapeuttejakin on monenmoisia ja kaikki eivät välttämättä osaa antaa hyviä neuvoja kaikkiin vaivoihin.

      Joka tapauksessa, uskoisin että Seppänen kyllä ottaa asian vakavasti jos fysioterapiasta ei asiaan saanut apua.

      Ja kiitos kehuista – kiva että blogi miellyttää 😀

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.