Venyttely osaksi arkea

Ikää tulee, vaan miten venyvyyttä?

Paljon on Nurmonjoessa vettä virrannut sen jälkeen kun viimeksi kirjoittelin venyttelystä tai venyvyydestä yleensäkään. Oikeastaan viimeinen varsinainen artikkeli aiheen tiimoilta on vuoden 2020 alusta. Tällöin tuskailin huonon venyvyyteni kanssa ja päätin alkaa tekemään asialle jotain. Alku etenikin mainiosti ja venyvyys sekä liikkuvuus paranivat muutaman kuukauden aikana varsin hyvin. Sen jälkeen matkan varrelle on mahtunut sekä ylä- että alamäkiä.

Venyttely on itselleni ollut aina sellainen pakollinen paha. Nyt kun asiaan on enemmän perehtynyt, on huomannut miten laaja käsite se ylipäätään on. Venyttelyä on moneen lähtöön – aktiivista, passiivista, dynaamista, staattista ja näitten yhdistelmiä. Jokainen asiantuntija on eri mieltä siitä miten venyttelyä kannattaa tehdä ja monet pitävät tietynlaista venyttelyä ”aivan turhana”.

Mikä on paras juuri minulle ja miksi se on edelleen niin vaikeaa sisällyttää arkeen? Mikä on asian laita tällähetkellä ja mitä odotan tulevaisuudelta?

Miksi?

Kun kerroin ystävälleni, että otin henkilökohtaisen valmentajan liikkuvuushommiin, kysyi hän: ”Miksi ihmeessä?”. Miksi maksaa rahaa sellaisesta kun liikuntakyky on ihan hyvä eikä päivittäiset toimet ole hankalia liikkuvuuden puutteen vuoksi. Mitä voitan sillä jos saan joskus tulevaisuudessa sivuspagaatin?

Lienee siis paikallaan kertoa vastaus kysymykseen ”Miksi?”.

On totta että pystyn suorittamaan päivän toimet vallan mainiosti, harvemmin työelämässäkään tervii tehdä spagaatteja. Väitän kuitenkin että hyvä venyvyys ja sitä kautta liikkuvuus mahdollistavat huomattavasti mielekkäämmän elämän. Iso osa kolotuksista ja vaivoista jäävät unholaan kun liikelaajuudet ovat hyvät ja voimatasot kunnossa siellä liikkuvuuden ääripäissä. Jos nyt – kohta nelikymppisenä – pystyn hankkimaan hyvän liikkuvuuden, on sitä helpompi ylläpitää vanhoille päiville asti. Se jos mikä on kultaakin arvokkaampaa. Jos luoja vuosia suo, vietän ne paljon mieluumin liikuntakykyisenä. Siihen oiva lääke on liikkuvuus- ja kehonpainoharjoittelu. Näihin lisättynä sopiva annos aerobista liikuntaa niin avot. Oikeastaan koko liikuntafilosofiani rakentuu näiden käsitteiden varaan. Tahtoisin elää omien oppieni mukaan myös liikkuvuuden osalta. Se kun ei tällähaavaa ”ole siellä missä pitäisi”.

Miten?

Kuten viimeviikolla kerroin, päätin ottaa talkoisiin mukaan ulkopuolisen avustajan. Belgian oma poika Joachim ”Jokke” Hilderson ojensi auttavan kätensä rahallista korvausta vastaan.

Olen seurannut herran edesottamuksia jo pitkään ja olen pitänyt hänen lähestymistavastaan liikkuvuuteen. Hänen opeistaan on karsittu pois kaikki paskapuhe ja käytössä on toimivat metodit. Pohdin, että vaikka valmennus on kohtalaisen hintavaa, uskon saavani siitä irti paljon. Sikälimikäli valmennus tuottaa toivomaani hedelmää, saan siitä myös itselleni ammatillista oppia – se on pääomaa jota ei rahassa pysty mittaamaan. Käytännösä Jokke ohjelmoi neljä päivää viikkoon käsittävän liikkuvuustreeniin, jonka pyrin itse yhdistämään kehonpainoharjoitteluuni. Erilliset jalkatreenit jäävät nyt liikkuvuustreenin intensiivisyyden vuoksi pois ja kehonpainoharjoittelun intensiivisyyttä joutuu hieman tuoda alaspäin kokonaisuudessaan, mutta tämä ei haittaa.

Mitä?

Omat tavoitteet ohjelmointia ajatellen olivat etu- ja sivuspagaatit, kompressio sekä silta. Nämä ovat liikesuunnat joissa on eniten tekemistä. Toisaalta näiden yhdistäminen tekee ohjelmoinnista suhteellisen kokonaisvaltaisen etuketjun ja takaketjun osalta. Oma ongelmakohtani on lantion alue, erityisesti pakarat. Samaten etureidet, lonkankoukistajat ja takareidet ovat todella kireät.

Venyvyyden hankkiminen on pitkä prosessi. Se vaatii todella määrätietoista ja johdonmukaista harjoittelua. Itse olen ongelma-alueitani venytellyt säännöllisen epäsäännöllisesti nyt puolentoista vuoden ajan, mutta alun hyvän edistymisen jälkeen en ole kehittynyt juurikaan. Mainittakoon, että sivuspagaatti oli ennen lonkkaleikkausta jo huomattavasti paremmalla mallilla, mutta leikkaus teki ison takapakin. Sitä en ole saanut kurottua takaisin. Olen koittanut eri tyylejä jännitys-rentoutus-tyyppisestä, dynaamisen venyttelyn kautta staattiseen ja kaikki ovat olleet tavallaan hyviä. Suurin ongelmani on kuitenkin ollut se, etten ole osannut ohjelmoida harjoittelua järkevästi.

Tähän nimenomaisesti hain apua. Verkkovalmennus toimii jopa yllättävän hyvin. Alkuun ”Jokke” pyysi lähettämään tietyistä liikkeistä videot joiden perusteella hän pystyi tekemään ohjelmoinnin tavoitteilleni ja tasolleni sopivaksi. Ensimmäisen harjoitusviikon ajan ohjelmaa hiottiin yhdessä sopivaksi ja katsottiin mikä toimii ja mikä ei. Kaikkiin kysymyksiini sain kattavat vastaukset ja homma toimi sitä myöten todella hyvin. Harjoitusblokin lopussa – 8viikon kuluttua – lähetän uudestaan videot siitä miten on edistytty. Tämän perusteella jatketaan haluttaessa yhteistyötä…

Lähtökohdat

Nämä kuvat ovat tässä todisteena siitä, että lähtökohdat ovat tällaiset. Kirjoitan joulukuun puolessa välissä sitten miten liikkeissä on edistytty. Kuvat on kaapattu edellämainitusta videosta jonka perusteella ohjelmointi tehtiin.

• 

• 

• 

• 

Summa summarum

Motivaatio on tällähetkellä 110%. Toivon, että tulosta tulee ja sitä myöden motivaatio kasvaa entisestään.

Odotan tulevilta kuukausilta paljon ja kerron teille blokin jälkeen miten asian suhteen on edistytty. Toki, kaksi kuukautta harjoittelua on hyvin lyhyt aika, mutta uskon siinä ajassa saatavan jotain konkreettista ja näkyvääkin tulosta.

Onko oma liikkuvuutesi hyvällä mallilla vai olisiko parantamisen varaa? Kerrohan, onko sivuspagaatin haltuun otto mielestäsi tavoittelemisen arvoista vai ihan tyhjäpäisen hommaa?