Satumaisen ihanaa aikaa ❤

Blogi on viettänyt pari viikkoa radiohiljaisuutta ja tarkoitus oli jatkaa sitä koko tammikuun ajan. Tulossa on monta mielenkiintoista artikkelia treeniin ja hyvinvointiin liittyen, mutta koen pienen levähdystauon tekevän höpöä sattuneesta syystä. En kuitenkaan malta olla kirjoittamasta tästä ”sattuneesta syystä” – miten ruusuisia ovatkaan olleet viimeiset puolitoista kuukautta. Aiemmassa kirjoituksessa hieman jo fiilistelin sitä, miten joulukuun alun flunssa jatkui jouluun asti ja jouluaaton aattona ensimmäinen lapsi otti ja oksensi. Siitä onkin lasketeltu sujuvasti ihan tänne tammikuun loppupuolelle samoissa merkeissä…

Ensimmäinen oksentaja oli pari päivää ihan ok kunnossa, mutta oksensi sitten uudelleen. Tauti oli todella pitkänsitkeä ja erityisen raskas henkisesti koska kyseinen lapsi huusi aina oksentaessaan ”Mä kualen”. Ei hätää, hengissä on edelleen…

Kaikki näytti jo todella hyvältä kun uudenvuodenaattoon mennessä muut eivät olleet sairastuneet. Kunnes sitten salaman iskusta aattoaamulla seuraava lapsista purjosi. Noh, siinä meni ne uudenvuoden suunnitelmat ja taas vietettiin laatuaikaa perheen kanssa neljän seinän sisällä. Vuosi kuitenkin vaihtui kivasti ja lapsille oli huippua kun paappa ja eno emäntineen kävivät meillä pihassa ampumassa rahaa taivaalle. Ruokajärjestelytkin olivat kunnossa ja varsin runsaat koska ruokaa varattiin vieraita varten. Uudenvuoden päivänä oksentaja oli kunnossa, mutta illalla sama seppä oksensi uudelleen. Sama kaava siis kuin edellisen kanssa. Jossain kohtaa myös pienin lapsista hörppäsi pillimehut väärään kurkkuun ja oksensi saunan lauteille. Good times. Pienin oli kuitenkin varsinainen sisupussi eikä hänellä ollut mitään muita oireita.

Taas mentiin pari päivää kunnes seuraava oksensi. Hänellä reaktio olikin varsin voimakas ja aamu kuudelta alkanut oksentaminen jatkui puoleen päivään saakka noin 15min välein. Sitten tilanne hieman rauhoittui, ja seuraavat kolme tuntia oksennusten väli oli noin puolituntia. Iltapäivällä sitten viimein alkoi vesi pysymään sisällä. Siitä pari päivää ja taas oli kaikki hyvässä tikissä.

Sitten allekirjoittanut oksensi. Oli sen sortin miesmahaflunssa, etten muista moista olleen. En kyllä tiedä mitään kurjempaa kuin selvinpäin oksentaminen. Yleensä oksennuksen jälkeen tulee kelvollinen olo hetkeksi, mutta tälläkertaa sitä ylellisyyttä ei minulle suotu. Olo oli jatkuvasti huono eikä aina tiennyt mistä päästä räjähtää. Ruikkukin siis lensi kuin kanelisuihku. Kuume nousi yli 39-asteeseen ja mieleeni tulvi lapseni sanat ”Mä kualen”, päätin kuitenkin olla reipas, enkä itkenyt yhtään. Treeniin tuli taas viikon mittainen paussi se kyllä vähän itketti.

Kokonaista kaksi päivää oltiin taas kaikki tikissä kunnes vanhin lapsista aloitti järjettömän yskimisen. Pienin seurasi perässä muutaman päivän päästä kovan yskän, räkätaudin ja kuumeen saattelemana. Eilen kolmas lapsi valitteli kurkkuaan ja on yskinyt tänään kuin riisselimersu. Tämä torpedoi lapsivapaan viikonlopun joka oli tarkoitus viettää. Noh, mikäs sen mukavampaa kuin viettää se lasten kanssa neljän seinän sisällä. Taas. Tätä yskärumbaa on nyt jatkunut melkein kaksi viikkoa.

Koronatikkuja on tungettu jokaisen nenään moneen kertaan, mutta negatiivista on näyttänyt. Nyt alkaa sanalla sanoen jo kyllästyttämään tämä tautikierre.

Summa summarum

Kun perheessä on neljä lasta ja kaksi aikuista, niin flunssat ja muut oksennustaudit voivat olla hel-ve-tin sitkeitä ja pitkäkestoisia. Ei olla koskaan sairasteltu näin paljoa. Johtuuko se siitä, että pitkien koronasulkujen jälkeen ”normaalin elämän” kynnyksellä kaikki mahdollinen tarttuu herkemmin? Mene ja tiedä.

Töistä on tullut poissaoloja niin paljon, että hävettää vaikkei tilanteelle toki mitään voi. Toivon sydämeni pohjasta että tämä tautikierre tästä hiljakseen loppuisi. Alkaa kynsimään kun luistelut, hiihtelyt ja lasten harrastukset ovat olleet niin pitkään pannassa ja omakin treeni on mennyt hieman puolivaloilla.

Onko teillä sairasteltu tavallista enemmän?

3 kommenttia

  1. Hei, ihan mahotonta……..mut helkutin hauskaa luettavaa, pyydän anteeksi iloisuuttani 😳🤣
    Ja taas sanon, että muistuu omat vastaavat sairauskierteet lasten kanssa.
    Mutta osaat hienosti kuvailla tapahtumat ja tuntemukset ja vastaavissa tilanteissa jos joku vanhempi sukulainen tuli sanomaan, että kyllä toi elämä tosta helpottaa, niin olis tehnyt mieli tirvasta sanojaa nokkaan. Siksi en käytäkään tätä positiiviseksi lausumaksi tarkoitettua lausetta.
    Tsempit teille kaikille 👍

    Tykkää

    1. Saat anteeksi 😁 Tämä kuuluu osana tähän elämän aikaan, enkä minäkään varsinaisesti valittaa halua – asiat voisi olla paljon huonomminkin, mutta kyllähän tämä on jo hieman surkuhupaisaa 😅

      Kiitos tsempeistä, kyllä se tästä kesään mennessä varmasti 😁

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.