Liikkuvuusharjoittelu – Poikittaisspagaatti, viha ja rakkaus

Erityinen taito

Poikittaisspagaatti (aka. sivuspagaatti) on taito, jonka tekemisestä olen haaveillut vuosien ajan. Se on yksinkertaisuudessaan älyttömän kaunista katseltavaa ja kertoo tekijästään aina jollain tasolla omanlaistaan tarinaa. Jokainen kerta kun näken kauniin aktiivisen poikittaisspagaatin, nousevat ihokarvani pystyyn pelkästä kunnioituksesta.

Itselleni tämä liike on erityisen lähellä sydäntä siitäkin syystä, että lapsena spagaatti oli minulla hallussa hyvin. Tästä todisteena tuo alla oleva kuva. Ah, niitä aikoja. Jossain vaiheessa sitä taitoa ei vain sitten enää tullut ylläpidettyä ja nyt sitä on melkoisen hankala saada takaisin. Hankala, mutta ei suinkaan mahdoton.

Vaikka siitä pitkään olenkin haaveillut, en ole tehnyt asian eteen töitä kovinkaan päättäväisesti. Tämä johtuu suurelta osin siitä etten suoraan sanoen ole tiennyt miten vanhemmalla iällä asiaa kannattaisi lähestyä. Toki kuukauden-parin mittaisia kokeiluita on ollut, mutta epävarmuus tekemisestä on jäytänyt ja siitä syystä homma on jäänyt ennenpitkää siihen. Koska liikkuvuuden lisääminen on pitkä prosessi, eikä parissa kuukaudessa näkyviä tuloksia juurikaan saa, turhauttaa tekeminen nopeasti ellei voi tietää tekevänsä oikeita asioita.

Homma muuttui oleellisesti kun otin hommaan ulkopuolista apua. Osaavan valmentajan avulla progressioita on hiottu ja palaset loksahtelevat kohdalleen. Nyt on hankittu spagaattiin voimaa isosti ja syvyyttäkin on jo hieman löytynyt. Mielestäni tärkeintä liikkuvuuden lisäämisessä onkin nimenomaisesti se, ettei pyritä ainoastaan parantamaan venynyyttä, vaan hankitaan voimaa sinne liikkeen ääriasentoon. Siinä on hieman samaa mystistä kauneutta kuin suoran käden voimassa.

Poikittaisspagaatin harjoittelu on todella raskasta puuhaa. 30-60 sekunnin aktiiviset pidot kysyvät korvien välistä melkoisen paljon ja kehittää näin ollen myös psyykkistä puolta. Tätä harjoiteltaessa ”viha-rakkaussuhde”-käsite saa oikean viitekehyksen. Lähes joka kerta ennen poikittaisspagaatin harjoittelua mieli sanoo, että tämä on perseestä. Treenin jälkeen olo on lähes kuolematon ja rakkaus liikettä kohtaan kukoistaa.

Spagaatin harjoittelussa koin aiemmin hankalaksi sen miten edistymistä voi mitata. Nyt kun liikkeessä on edetty asteittain, pystyy edistymistä tarkastelemaan helposti useammalla eri mittarilla. Näistä tärkeimmät ovat ”pitoajat”, alustan liukkaus ja persauksen etäisyys maasta. Vaikka kahden ja viiden kuukauden etenemisen välillä ei ole isoa eroa liikkeen esteettisessä puolessa, on ”pitoaika”-mittarilla edetty ihan hurjasti. Aiemmin 10sek ala-asennossa tuotti ylipääsemätöntä tuskaa. Nyt sama tuska koetaan vasta puolen minuutin kohdalla. Raskasta mutta helvetin palkitsevaa. Koetappa itse – hae syvin mahdollinen sivuspagaatti, mahdollisimman liukkaalla alustalla ja pidä asento puoli minuuttia. Se kysyy keneltä tahansa tavan tallaajalta hieman kanttia. Iso ero, jota kuvasta ei niinkään näe on myös se, että nyt jalat pysyvät täysin suorana ja polvesta ”lukittuna” aiemmin polvessa oli pakko olla mieto koukistus koska voimat katosivat täysin suoralla jalalla. Alla kuvat jotka kertovat hieman kehityksestä puolen vuoden aikajänteellä.

Lähtöpisteessä tilanne ei ollut kehuttava (ensimmäinen kuva). Jalkojen alla pehmyt matto jossa oli hyvä grippi. Pidot tässä asennossa onnistuivat, mutta ei se voimaakaan kysynyt koska asento oli niin pystyssä eikä alusta ollut liukas. Seuraavassa kuvassa kahden kuukauden harjoittelun jälkeen on päästy jo huomattavasti alemmas. Tässä 3x10sek toistot ovat maksimeita. Alusta on muuttunut huomattavasti liukkaampaan tuplavillasukkien ja laminaatin ansiosta. Kolmannessa kuvassa on tämän hetken tilanne. 4x30sek sarjat onnistuvat jo todella liukkaalla alustalla ja etäisyys lattiasta on pienentynyt noin 5cm. Jalkojen alla on todella liukkaat ”sliderit” ja alustana laminaatti.

Tämä antanee myös perspektiiviä kysymykseen jonka kuulen usein: ”Miten pitkään siinä menee että saa spagaatin?”. Vastauksena voi sanoa että siinä voi mennä helevetin kauan, kuten omalla kohdallani, tai sitten siinä voi mennä hieman vähemmän aikaa. Siltikään en usko että monikaan sinne ”touchdowniin” pääsee alle vuoteen.

Summa summarum

Optimistinen tavoite tällevuodelle olisi saada pohkeet koskettamaan maata. Vaikkei näin tulisi tapahtumaankaan, tiedän jo nyt, että voimaa löytyy joulukuussa jo järjetön määrä enemmän. Se onkin pitkässä juoksussa tärkeintä. Liikkuvuuden lisäämisestä on tullut itselleni todella tavoittelemisen arvoinen juttu. Suosittelen sinullekin tähän maailmaan tutustumista. Ja ei, ne somen venyttelyvaikuttajat jotka lupaavat tuloksia vain 15min harjoittelulla päivässä, eivät tiedä tästä maailmasta mitään 🙂 Työtä se vaatii paljon, mutta liikkuvassa kropassa on kiva olla!

Haastan sinutkin spagaattitalkoisiin! Otatko haasteen vastaan? 🙂