Vuosipäivä

Yksi googlen kautta haetuimmista artikkeleistani ovat olleet lonkkaleikkausta käsittelevät aiheet. Enkä ihmettele – itse yritin tonkia tietoa aiheesta ennen leikkausta, mutta kokemusperäisiä kirjoituksia aiheen tiimoilta löytyi kovin vähän. Tähystysleikkauksesta on vierähtänyt jo kokonainen vuosi ja lonkka on aika hyvässä tikissä. Ajattelinkin, että nyt on hyvä koota aikaisemmat kirjoitukset yhden artikkelin taakse ja kertoa pikainen loppukaneetti tälle tarinalle. Käyn läpi mietteet koko vuoden ajalta ja vastaan joihinkin teiltä lukijoilta matkanvarrella tulleisiin kysymyksiin.

Katse menneeseen

Koska olen aiheesta kirjoittanut jo aiemmin melko kattavasti, en paneudu niinkään aiheisiin joita edellisissä artikkeleissa käsittelen. Laitan ne kuitenkin tähän kronologiseen järjestykseen, niin voit halutessasi lukea koko tarinan:

Erityisesti näin taaksepäin katsottaessa on helppo sanoa, että kuntoutus sujui nopeasti ja vaivattomasti. Ennen leikkausta ja tietoa haalineena odotin paljon pidempää kuntoutumisaikaa. Ensimmäinen viikko oli hankala keppien kanssa ja vaimon apu oli korvaamaton perhearjen pyörittämisessä. Toinen viikko oli jo huomattavasti helpompi vaikka keppejä vielä apuna käytinkin. Neljä kuukautta leikkauksen jälkeen lihaskuntotreeni oli jo melko normaalia, joskin kovia rautoja vielä piti varoa. Aerobinen harjoittelu jäi valitettavan vähälle koska pelkäsin lenkkeilyn tekevän hallaa lonkkanivelelle. Juoksu ei ole vieläkään löytänyt takaisin arkeen mutta pyöräily ja hiihto ovat toimittaneet sen virkaa. Myönnettäköön, että volyymiä pitää tämän suhteen lisätä vielä rajusti. Tässä vaiheessa ei ole enää mitään esteitä liikunnan harrastamiselle lonkan suhteen. Liikkuvuus on parempi kuin ennen leikkausta, joskin huomaan liikkuvuustreeniä tehdessäni pientä eroa leikkaamattoman puolen eduksi. Pidempiä (yli kilometrin) kävelylenkkejä pystyin tekemään jo kuukauden päästä eikä juoksemisellekaan ollut muutaman kuukauden jälkeen esteitä muutakuin oma pää…

Nykytilanne

Tunto ei ole palautunut reiden ulkosyrjälle ollenkaan. Oletan että reiden lateraalinen hermo on saanut hieman venytystä/osumaa leikkauksessa ja se tuosta tuskin tulee palautumaan. Sen kanssa on onneksi oppinut elämään eikä se enää haittaa millään tapaa. Arvet ovat parantuneet todella hyvin eikä kiinnikkeitä ole jäänyt (kuva ohessa). Näitä hermovaivoja saattaa ko. leikkauksen yhteydessä ilmetä useinkin mutta pääasiassa ne palautuvat ajan kanssa ennalleen. Minulla vain kävi huono tuuri…

Tärkein asia on tottakai se, että ensimmäisessä artikkelissa kuvailemani kipu jäi leikkauspöydälle. Lonkan sisäkierto ei tee vieläkään kipeää millään tavalla joka tuntuu edelleen aivan ihmeelliseltä. Viimeisen viiden kuukauden aikana tekemäni liikkuvuusharjoittelu on ollut ensimmäistä kertaa mahdollista pitkiin aikoihin. Sellainen jännä huomio on tullut tehtyä, että monia vuosia kärsitty vaiva on lihasmuistissa edelleen. Huomaan edelleen pelkääväni tiettyjä jalan liikkeitä koska olen oppinut varomaan sitä vaistomaisesti. Kun lonkka kääntyy sisäkiertoon, alan laittamaan nopeasti vastaan ennenkuin huomaan että: ”Hei, eihän tämä satukaan”.

Kuntoutus onnistui mielestäni hyvin, ottaen huomioon etten saanut siihen ulkopuolista apua. Varmasti asiaan perehtyneen ammattilaisen kanssa tulokset olisivat olleet vielä paljon paremmat. Tästä haluankin huomioida erään oleellisen asian (josta en muistaakseni ole täällä puhunut kuin ohimennen) nimeltä pääoma – sitä kun tällaisissa leikkauksissa tarvitaan paljon.

Itse olen siinä suhteessa onnekas, että työnantajani on vakuuttanut minut Lähitapiolan ”Laajalla terveysturvalla”. Tämä vakuutus kattaa uudet ja vanhat vaivat – myös työajan ulkopuoliset. Vakuutus kattaa kulut 10k€ saakka per ”vaiva”. Luonnollisesti se kattoi myös lonkkaleikkaukseni. Silmäni rosin hieman pyöristyivät kun tajusin, ettei tämä summa ihan riitä leikkaukseen. Omasta kukkarosta piti laittaa vielä vajaa tuhat euroa. Siitä syystä en myöskään saanut Terveystalon piikkiin fysioterapiaa vaivan kuntouttamiseen. Tämä asia kannattaa ottaa huomioon ja varmistaa etukäteen, jos et ole halukas kuntouttamaan vaivaa itse.

Tähän liittyen täytyy mainita eräs keskustelu jonka kävin erään blogin lukijan kanssa. Hänellä todettiin työterveyden kautta (yksityisellä) samanlainen labrum repeämä ja leikkaustarve kuin minulla. Hinta oli myös siellä 10k tienoilla mutta hänellä ei ollut vakuutusta. Lääkäri kuitenkin pystyi kirjoittamaan lähetteen julkiselle puolelle jossa hänen leikkauksensa tehtiin. Itse en ollut tällaisesta mahdollisuudesta tietoinenkaan, joten suosittelen ottamaan selvä omalta kohdaltasi jos se näin kävisi.

Summa summarum

Vuosi on mennyt nopeasti, eikä hommasta ole enää muistona kuin pienet arvet ja kivuton lonkkanivel. Noin puolivuotta meni, että pääsi tavalliseen treeniin takaisin ja kuntoilun pystyi aloittamaan muutamassa viikossa. Jos sinulla on aiheen tiimoilta mitä tahansa kysyttävää niin anna tulla – vastailen mielelläni.

Eräs mieleen tullut asia tähän loppuun: Mikäli luet tätä siksi, että olet menossa lonkkaleikkaukseen (tai oikeastaan mihin tahansa leikkaukseen) kannattaa miettiä kaikki mieltä vaivaavat kysymykset jo etukäteen. Ne on hyvä kirjoittaa ylös paperille niin muistat kysyä kaiken kun olet leikkaavan lääkärin kanssa ensimmäistä kertaa juttusilla. Lääkäreiden tapaaminen kun voi muuten jättää aika kylmäksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.