RAPAKUNTO
Se kehonpainoharjoittelu-blogi
Hierojakoulu – Ensimmäinen viikko taputeltu
Ekaluokkalainen
Nyt se sitten alkoi. Kymmenen vuoden tauon jälkeen. Opiskelu.
Ensimmäinen viikko opiskelua Kuortaneen Urheiluopistolla on takana ja tähänastinen kosketus opiskeluun on ollut erittäin mielekäs. Minulla on edelleen vahva tunne siitä, että olen tehnyt oikean ratkaisun. Se tuntuu erityisen hyvälle.
Koska uskon että muitakin hierojakouluun hakemista miettineitä kiinnostaa mahdollisesti se mitä siellä koulussa ihan oikeasti tehdään, ajattelin kirjoitella aiheesta jatkossa tasaisin välein. Olkoon tämä artikkelisarjan ensimmäinen osa.
Uusia ihmisiä
Odottavin fiiliksin ilmaannuin maanantaina sovittuun paikkaan sovittuna aikana. Rapakuntoinen ikämies nuorten urheilijoiden keskuuteen, joten jännittihän se myös omalla tavallaan…
Luokkatilassa oli minun lisäkseni myös viisitoista muuta koulun aloittavaa oppilasta. Suurin osa oli odotetusti nuorta väkeä, mutta mahtui sekaan vanhempiakin. Suurin osa oli myös ihan meitä tavallisia kuolevaisia, mutta joukossa oli myös useampi maajoukkuepainija. Ei, he eivät ole tavallisia kuolevaisia. Näille nuorukaisille nousee todella iso hattu. Mutta ei mennä nyt siihen…
Kuortaneen Urheiluopistolla on pitkä historia hierojien koulutuksessa ja ensimmäinen kurssi järjestettiinkin jo vuonna -82. Meidän kurssimme on siis järjestyksessään 39. joka kulkee tuttavallisemmin nimellä UHK39.
Luokassa meille esittäytyi tietenkin hieronnan vastuuopettaja Hannu Ala-Lahti joka on ottanut viimevuonna hierojakoulutuksen vetovastuun Reijo Kaappolan jäädessä toissavuonna eläkkeelle. Hannu onkin astunut isoihin saappaisiin, koska Reijon maine opettajana on vertaansa vailla ja laajalti tunnettu. Ensimmäisen viikon perusteella en epäile hetkeäkään etteivätkö ne saappaat täyttyisi kunniakkaasti.
Reppu selkään ja kouluun!
Samalla esittäytyivät muut UHK:n kursseilla vaikuttavat opettajat. Totesin mielessäni Vesan päässeen itseään parempaan seuraan. 🙂
Ensimmäisinä päivinä luokassa oli luonnollisesti hetkittäin vaivaannuttava hiljaisuus. Kukaan ei oikein tohdi sanoa mitään kun ei oikein tunne ketään. Loppuviikkoa kohti tilanne ”helpottui” kun tultiin toisillemme paremmin tutuiksi. Muutama viikko ja oletan että viimeisetkin vaivaannuttavat hiljaisuuden rippeet on karisteltu. On hienoa saada uusia tuttavuuksia ja kurssikaverit vaikuttavat todella mukavilta. Vaikka ikähaitari on laidasta laitaan, ei sitä ole juurikaan huomannut. Se on enemmänkin rikkaus…
Itse asiaan ja vähän sen viereenkin
Asiaan päästiin todella nopeasti. Anatomian opinnot aloitettiin heti toisena päivänä. Vaikka itsellä on jonkinverran jo harrastuneisuuden puolesta ymmärrystäanatomiasta, aiheutti latinankieliset nimitykset pienen hien otsalle. Vahva luotto silti on siihen, että ne tähän puupäähänkin saadaan tallennettua. Ensimmäiset askeleet käytännön työhön otettiin palpoimalla ja hieromalla luokkatovereita. Käytäntö onkin se itselle ehdottoman paras tapa oppia ja sitä hierojakoulussa saakin tehdä riittävästi!
Erityisen positiivisesti olen yllättynyt siitä, että yhtenä aiheena opetuksessa on didaktiikka. Liittyykö se suoranaisesti hierontaan on ymmärrettävästi kovin kyseenalaista, mutta suuressa kuvassa siitä on varmasti paljon hyötyä. Odotankin kurssilta hyvin paljon. Myös viikottaiset liikuntatunnit ovat mahtavia koska tällähaavaa ei tule kovin monipuolisesti urheiltua. Nyt saa nauttia siitäkin täysin siemauksin ja tutustua eri lajeihin pitkän tauon jälkeen.
Perusteet haltuun!
Ensimmäiseen viikkoon mahtui tietysti muutama tunti yleisiä asioita ja toisiin koululaisiin tutustumista. Täytyy sanoa että en muista koska viimeksi olisin ollut niin kaukana omalta mukavuusalueeltani kun koulukuraattori pyysi meitä kävelemään ympäri luokkaa kuvitellen tallovamme pumpulin päällä. En nyt avaa tätä sen tarkemmin, mutta totean vain että luojan kiitos se on nyt ohi Älä käsitä väärin – nämä tutustumisleikit ovat varmasti tärkeitä ja niillä on hyvä tarkoitusperä. Omalla kohdallani kiusaantuneisuuden tunne on vain aivan liian suuri nähdäkseni siitä saatavaa hyötyä. Samalla kadehdin suuresti niitä jotka pystyvät heittäytymään tällaisiin juttuihin…🙂
Summa summaarum
Eli lonkan osalta ainoa vaihtoehto on leikkaushoito – jos lonkan siis haluaa kivuttomaksi. Labrum, eli nivelurustorengas lonkkamaljan ympärillä on osittain repeytynyt. Sen lisäksi reisiluun kaulan alueella on ”luista prominenssia” mikä kansankielellä tarkoittaa että siihen on tullut luinen patti. Nämä kaksi seikkaa aiheuttavat kivun joka sätii kipeästi nivuseen, tai siis tarkemmin lonkkaniveleen. Tähystysleikkauksella rustorengas pystytään kiinnittämään takaisin paikoilleen ja ylimääräinen ”luuaines” puhdistamaan pois. Ainoa miinus koko hommassa on, ettei Seinäjoella moisia leikkauksia tehdä. Seuraavaksi täytyy lähteä Tampereelle seuraavan ortopedin juttusille. Nyt kun hierojakoulu on kesken, taidan jättää leikkauksen suosiolla myöhemmälle ajankohdalle…
Omien treenien kannalta uusi tilanne on… noh uusi tilanne. Pidin tällä viikolla suunnitellusti kevennetyn viikon. Nyt onkin ajankohtaista tehdä uudenlainen aikataulutus, koska arjen rutiinit muuttuvat hyvin oleellisesti. Oletan kuitenkin että treenailu on helpompi aikatauluttaa opiskelun kuin työelämän kanssa…
Nyt laitan kädet olkapäitä myöten ristiin ja toivon ettei korona pilaa tai hankaloita tätä(kin) kouluvuotta.
Oppimista tapahtuu ihan eritavalla, kun aihe on mieltä kutkuttavan kiinnostava!
© 2026 All rights reserved