Kirjoittanut Kukkuluuruu!
Olihan pitkä tauko podcastihommissa! Kevään koronatilanne aiheutti sen että katsoin paremmaksi laittaa podcastit jäähylle toviksi, mutta vihdoin on aika jatkaa siitä mihin jäätiin ja rullata ulos uunituore Rapakunto Podcast jakso.
Tälläkertaa studiojakkaran valloitti 23-vuotias painin suurlupaus Mikko Peltokangas. Mikko on suomen maajoukkueen painiringissä ja omaa kunnioitettavan määrän saavutuksia kreikkalais-roomalaisen painin saralla.
Käytiin ”Peltsin” kanssa läpi hänen matkaansa lapsuuden ensimmäisistä painitreeneistä aina tähän päivään saakka. Miten korona on muuttanut treenaamista ja mitä maajoukkuepainijan tavallinen treeniviikko pitää sisällään? Arvaatkos muuten mikä on Mikon noloin muisto painimolskilta? 😀
Katso video alta (tai avaa suoraan Youtubessa) ja lue sen jälkeen artikkeli loppuun. Kerron siinä miten itse koen homman menneen 🙂
Podcastin tekninen osuus
Koska tämä podcast on minulle todella paljon enemmän kuin ”vain haastattelua”, tahdon käydä tässä hieman läpi sen teknistä puolta ja sitä miten mielestäni onnistuin eri osa-alueilla verraten edelliseen jaksoon. Tämän podcastin tekeminen edustaa minulle isolla tavalla myös luovuutta ja videokuvausharrastukseni edistämistä.
Edellisestä jaksosta otin opikseni ihan ensimmäisenä äänenlaadun suhteen. Tästä syystä halusin kokeilla perinteisempää podcast setuppia jossa mikrofonit voidaan tuoda lähelle äänilähdettä, elikkäs leipäläpeä. Tämä oli mielestäni kohtalaisen hyvä ratkaisu, joskin äänitasojen kanssa oli hieman hankaluuksia (evo). Äänenlaatu on jokatapauksessa ensimmäistä podcastia parempi monta pykälää, joskin melkoisen bassovoittoinen enkä sitä pustynyt pelastamaan jälkikäsittelyssä. Seuraavalle kerralle tästä otettiin jälleen oppia.
Halusin myös kokeilla miten homma toimisi kahdella kameralla. Vaikka ensimmäisen jakson kolmen kameran setuppi oli mielestäni hyvä, koen että kahden kameran taktiikalla moni asia helpottui valtavasti. Ajansäästö on siis iso niin kuvatessa kuin jälkikäsittelyssä ja uskonkin että jatkossa mennään tällä systeemillä pääasiassa.
Samassa vaihdoin tyyliä enemmän ”radiomaiseen” lähetykseen jossa en keskustele kameralle ollenkaan. Näin pystyn helpommin käyttämään lunttilappua. Siihen huomasin kylläkin tukeutuvani vähän liikaakin, mutta en tiedä onko se täysin huono juttu. Omaan korvaan eniten särähtävät ”tuota tuota” ja ”niin niin” -täydennykset. Ne pitäisi oppia kitkemään pois.
Yksi suuri osa podcastia – ja sitä miksi tätä teen – on itseni kehittäminen haastattelijana. Rakastan hyviä tarinoita ja kuunnella niitä mielenkiintoisilta ihmisiltä. On äärimmäisen mielenkiintoinen kuulla miten ihmiset ovat päässeet elämässään siihen pisteeseen missä ovat nyt. Näiden tarinoiden esiin tuominen ei ole aina helppoa ja yksinkertaista. Hyvä haastattelija osaa kysyä oikeat kysymykset ja eläytyä osuvilla jatkokysymyksillä tarinoiden edetessä. Itselläni tämä on vielä hakusessa. Vaikka olenkin haastattelijana vielä hyvin ”vihreä”, uskon että pitkäjänteinen työ ja mielenkiinto aiheeseen tuottaa tulosta pitkässä juoksussa. En usko olevani kuitenkaan aivan onneton tapaus. 😀
Se miten vertaan tätä ja edellistä jaksoa haastattelujen etenemisen ja kysymysten asettelun suhteen, koen että pystyin pykälän verran vaivattomammin siirtymään kysymyksestä toiseen. Se miten paljon tietoisuus siitä että kamerat kuvaavat, häiritsee edelleen aika paljon tekemistäni, mutta ensimmäiseen jaksoon verraten ero on aivan valtava. Silloin I almost shit my pants…
Mielestäni siihen faktaan suhteutettuna, että tämä on toinen tekemäni haastattelu, on lopputulos mielestäni ihan kelvollinen ja uskallan sen jakaa kanssasi ilman että koen suuria häpeän tunteita. Kuvalaadullisesti tämä taasen hakkaa mielestäni aika monet isommatkin videopodcastit ja siitä olen ihan tyytyväinen. Toki saatan katsoa tätä omien ruusunpunaisten lasieni lävitse.
Kokonaisuudessaan tämä jakso kasvatti nälkää tehdä näitä lisää. Muutama haastateltava onkin jo valmiina joten kyllä tämän vuoden aikana useampi jakso tulee varmasti 🙂
Mitä sinä olit mieltä podcastin uudesta ulkoasusta ja sisällöstä? Entä ohenevasta hiusrajastani? 😀
RAPAKUNTO - OUTTA SHAPE 