Tilannepäivitys – Takaisin perusarkeen, ilman suruaikaa

Blogin huoltoa

Viimeviikon artikkeli jäi kirjoittamatta kun on tässä vähän kiireitä pidellyt, enkä tosiaan halua tästä blogista liikaa paineita ottaa. Kirjoittelen silloin kun on sopivaa saumaa. Nyt sitä saumaa ei oikein ole tahtonut löytymään pariin viikkoon kuinkaan päin. Samaisesta syystä meinasin jättää tämänkin päivän väliin, mutta päätin kursia kasaan pari sanaa tässä iltahämärää odotellessa. Tulossa on pari artikkelia viilausta vaille paketissa, mutta niitä en nyt pysty tietyistä muuttujista johtuen vielä julkaisemaan.

Koska mukaan on tullut iltalehden kirjoituksen jälkeen aika paljon uusia blogin seuraajia, kirjoittelenkin nyt ihan vaan kuulumisia ja kysymyksen johon toivon mukaan saan erityisesti uusilta lukijoilta vastauksen. Elikkäs seuraavassa pikainen tilannekatsaus.

Kiirettä, kiirettä ja ripuli

Kuten olen tällä useasti maininnut, olen ollut opiskelemassa viimeiset 10kk Kuortaneen Urheiluopistolla hierojaksi. Viimeiset viikot koulussa olivat todella hektisiä koska ne täyttyivät niin sanotuista näytöistä. Näytöissä siis todistetaan että koulussa annettu oppi on mennyt perille. Vaikken sinänsä jännittänyt ettenkö niitä läpäisisi, olivat ne henkisesti piinaavia ja kuormittivat aika tavalla. Tutkinnon perusteissa on kuitenkin määrätty aika tarkkaan mitä koulutetun hierojan tulee osata eikä se lista ihan lyhyt ole 🙂

Kun näytöt oli taputeltu, viimeinen kouluviikko menikin pienen luokkareissun merkeissä. Sanomattakin on selvää, että tällainen yhden yön olutmaratooni ei henkistä tai fyysistä kuormaa ainakaan vähennä. Eipähän tarvi juoda taas seuraavaan pitkään aikaan… Kun krapulasta oli selvitty, viikon huipensi kahden päivän armoton vatsatauti. Kuumekin kävi hetkellisesti 39.5 lukemissa. Painoa lähti 3kiloa kolmessa päivässä. Täytyy sanoa että en muista koska olisi ollut takki (ja suolisto) näin tyhjä. Henkisen kuorman lisäksi mukaan tuli äärimmäinen fyysinen kuorma. Miesflunssa oli täydellinen.

Ehkä eniten kuitenkin harmittaa että treeneihin on tullut turhan pitkä tauko.

Opinnot paketissa

Opinnot tosiaan sain pakettiin ja olen siis Koulutettu hieroja. Jokainen hetki koulussa oli täyttä piknikkiä koska olen kuitenkin ehtinyt jo kohtalaisen pitkään olemaan työelämässä. Olen aiemmissa kirjoituksissani maininnutkin että ei ole tarvinnut katua hetkeäkään päätöstäni lähteä koulun penkille.

Tutkintotodistuksen kouraani antoi koulun rehtori Tapio Korjus, jonka karisma on kyllä vertaansa vailla. Vaikka Tapsa on oman osansa todistuksia jaellut ympäri Suomenmaata, oli se jotenkin hieno hetki. Arvosanoja opinnoissa ei jaeta, mutta erityisesti mieltäni lämmitti stipendi jonka sain menestyksekkäistä opinnoista.

Aion kirjoittaa jossain välissä yksityiskohtaisen artikkelin opinnoista joten en siitä höpise tässä sen enempää.

Paluu leipätyöhön

Tässä edelleen palaudun kaikesta aiemmin mainitusta kuormituksesta, mutta palautuminen jää lyhyeksi koska huomenna koittaa paluu työelämään. Suruaikaa ei siis jää nimeksikään. Nyt on edessäni iso muutos entiseen. Aikana ennen koulua arkirutiinit oli hiottu aikalailla hyvälle mallille ja kaikki soljui mahtavasti. Koska nyt entisen arkirutiinin mukaan lisätään vielä hierontatyöt, on haastetta entiseen verrattuna aika paljon lisää. Tämä aihe on vahvasti lähellä sydäntäni ja yksi koko blogin kantavia ydinajatuksia – arjen hallinta. Siitä aionkin kirjoittaa lähitulevaisuudessa taasen lisää!

Aluksi en tietenkään voi tehdä hierontatöitä muutakuin sivutoimisena – pääasiassa iltaisin ja viikonloppuisin. Toivon kuitenkin pystyväni jonkun vuoden kuluessa hierovani päätoimisesti, mutta ennen kuin siihen on mahdollisuutta, täytyy tehdä pitkää päivää. Katsotaan miten tässä käydään ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Summa summarum

Tälläkertaa ei siis mitään maata mullistavaa. Takki on tällä hetkellä todella tyhjä, eikä aikaa oikein jää miettimiselle – sille että ymmärtäisi miten nopeasti taas kaikki muuttuu tavallaan normaallin ja tavallaan uuteen. Se on myös jollain tapaa pelottavaa vaikkei kyse olekaan mistään tuntemattomaan hyppäämisestä. Mennään päivä kerrallaan!

Niin, se kysymys jonka halusin esittää. Lähinnä nyt kun uusia lukijoita on tullut kosolti, olisi kiva kuulla mitä aiheita haluaisit blogissa käsiteltävän? Ajatuksia tulevista artikkeleista on kosolti mutta ehdottoman mielelläni kuuntelen sinun mielipidettäsi ja käsittelen sitä rakkaudella! Lähesty sähköpostilla tai instagramin kautta viestillä.