Vaimo mukaan Rapakuntoilemaan

Puun takaa

Nyt sen ilmeisesti uskaltaa ääneen sanoa koska vaimo sitä itse ehdotti. Vaimo veitikka näet teki päätöksen joka tulee olemaan hänen loppuelämänsä kannalta hyvin merkityksellinen. Hän halusi lähteä mukaan kehonpainoharjoittelun maailmaan. Olen silloin tällöin koettanut saada häntä aiheesta innostumaan, mutta en ole halunnut liiaksi painostaa – se kun ei ymmärrettävästi kanna kovin pitkälle. Sisäinen motivaatio asiaan täytyy löytyä ennenkuin tällaiselle ”projektille” on järkevä perusta. Nyt hän on aihetta pohdiskellut pitempään ja yks-kaks oma-aloitteisesti otti asian puheeksi. Vieläpä ehdotti tätä blogin aiheeksi – meinasin jo kaivaa kaapista kuumemittarin, mutta päätin pitää suuni kiinni ja olla vain tyytyväinen.

Mistä yhtäkkinen halu muutokseen? Minkälaisia tavoitteita hän itselleen tahtoo asettaa? Miten niitä kohti aiotaan lähteä?

Miksi?

Entisenä aktiiviurheilijana (jalkapallo) vaimo on tottunut olemaan hyvässä tikissä mutta neljän lapsen peräjälkeinen syntymä, raskauksien tuomat muutamat lisäkilot ja intensiivinen perhe-elämä vaativat veronsa. Hän on rapakunnossa aivan kuten minä. Itse vain aloin tekemään asialle jotain hieman aiemmin. Koska hänkin on ylittänyt jo veteraanisarjan ikämääritelmän, on erilaisia vaivoja alkanut ilmaantumaan hiljakseen. Sellaisia vaivoja joita aktiiviisella liikunnalla pystyy ehkäisemään. Erilaisia ”kolotuksia” siis siellä täällä. Juokseminen on hänelle mieleistä, mutta sitäkään ei ole pystynyt kunnolla harrastamaan koska milloin sattuu lonkkaan, milloin polveen. Hän on tajunnut sen, että vielä tässä kohtaa kelkkaa on huomattavan helppo kääntää parempaan suuntaan.

Toinen vaimon päätökseen vaikuttanut tekijä on työ. Hän on töissä vanhusten palvelutalossa jossa työ on hetkittäin hyvin raskasta ja nostelua tulee päivän mittaan paljon. Vaikka hän kokee nykyisen voimatason olevan sinänsä riittävä, toisi parempi fyysinen kunto työn tekemiseen mielekkyyttä – työn mielekkyys tavallaan kasvaisi samassa suhteessa voimatasojen kanssa.

Nämä ovat siis ne pääasialliset syyt vaimon ”yhtäkkiseen” haluun tehdä muutos. Yhtäkkinen heittomerkeissä siksi, että ajatustasolla hän on tätä pohtinut jo pitkään. Tottakai kuka tahansa haluaisi terveemmän elämän, mutta ajatus siitä että lähdetään pois mukavuusalueelta on todella pelottava. Siksi tiedän vaimoni olevan tosissaan, koska hän ei tällaista ”yhteistyötä” ehdottaisi löyhin perustein 🙂 Osa hänen strategiaansa on myös tämä julkinen ulostuleminen aiheen tiimoilta – se antaa projektiin omanlaisensa sysäyksen.

Miten?

Lihaskuntoharjoittelu ei ikinä ole varsinaisesti kuulunut vaimon suuriin rakkauden kohteisiin. Lenkkeily on lähellä sydäntä ja tavoitteissa olisikin joskus vielä juosta kymppi alle tuntiin. Pääasiallinen tavoite on kuitenkin tällähetkellä nimenomaisesti lihaskunnon kasvattamisessa kehonpainoharjoittelun voimin. Tavoite on saada voimaa ja liikkuvuutta joka puolelle kehoa. Juoksuharjoittelu saa siksi vielä tovin odottaa.

Spesifimmät tavoitteet kehonpainoliikkeissä ovat leuanveto, punnerrus ja dippi sekä pistoolikyykky. Myös käsilläseisonta seinää vasten on vaimon haaveissa. Lyhyemmän aikavälin tavoitteiksi voidaan asettaa tämä edellä mainittu kässäri sekä punnerrukset. Leuanveto, dippi ja pistoolikyykky tuovat haasteen pidemmälle aikavälille.

Koska itse olen kohtalaisen hyvin perillä siitä, miten näitä kohti kannattaisi lähteä harjoittelemaan, teen vaimokkeelle kolme kertaa viikossa tehtävän treeniohjelman. Ohjelmassa lähdetään aivan ruohonjuuritason perusteista jokaisen liikkeen kohdalla. Ensimmäiset viikot menevät hakiessa sopivia progressioita ja sitä, miten treenit saadaan soviteltua arkeen. Tärkeintä tässä projektissa on jokatapauksessa johdonmukaisuus – tämä tarkoittaa sitä että treenit tehdään ajallaan ja oikeasti kolme kertaa viikossa. Treenin tulee olla sellainen että siitä on helppo tehdä osa arkirutiinia. Se on ainoa tapa millä kehitystä saadaan aikaan.

Kuten aiemmin jo mainitsin, tämänhetkinen lihaskunto ei ole ole kovin hurja. Liikkeelle lähdetään siis periaatteessa nollista. Liikkeiden kevyimpiä progressioita lähdetään hakemaan nyt hiljalleen samalla kun totutetaan kroppaa uudenlaiseen tekemiseen. Uskon, että lähtötasosta noustaan nopeasti perusjutuissa eikä alussa olekaan niin suurta merkitystä sillä mitä tehdään, vaan miten usein tehdään. Tottakai liikkeen laatuun pyritään panostamaan heti alusta alkaen, ettei teknisesti kiivetä perse edellä puuhun.

Summa summarum

Toivon että sinä lukijana annat vaimolleni kaiken mahdollisen kannustuksen. Ystävien, tuttujen ja tuntemattomien tuki on yllättävän suuri motivaattori joten pieni feedbäkki on aina tervetullutta 🙂

Seuraava artikkeli aiheesta voisi olla paikallaan joskus joulun tienoilla. Katsotaan silloin mihin vaimo veitikka on projektissaan päässyt.