Takareisi- ja kyynärpäävaivat – Takapakkia harjoitteluun

Loukkaantumisia

Niin ikävää kuin se onkin, loukkaantumiset kuuluvat fyysiseen harjoitteluun. Tottakai niiden ehkäisy on ensisijainen tavoite, mutta aina loukkaantumisia ei voi välttää. Ei nytkään.

Pitkään pääsinkin niin, ettei mikään paikka hajonnut. Oikeastaan koko alkuvuosi on ollut hyvin yhtenäinen eikä treenitaukoja ole tarvinnut kropan kipuilujen takia pitää. Mitä nyt vähän pieniä selkävaivoja välillä. Se, että treenistä toiseen pystyi painaa ilman ongelmia oli jo itsestäänselvyys. Kaikessa tekemisessä tulokset menivät tasaisen varmasti eteenpäin. Kuin taikaiskusta, kaikki muuttui kuukausi takaperin. Itsestäänselvyys oli muisto vain.

Takareisi tai lähentäjä

Harjoittelin sivuspagaattia samoin kuten olen sitä viimeisen vuoden ajan harjoitellut. Ainoana erona oli ehkä piirun verran maltillisempi lämmittely. Tunne oli kuitenkin ihan hyvä eikä harjoitus tuntunut millään tavalla oudolta. Isometristä pitoa tehdessäni tunsin takareidessäni erikoisen, nopean ”muljahduksen”. Tunne ei ollut kivulias, vaan enemmänkin sellainen kuin farkkukangasta olisi repäisty. Pakaraa ja takareittä alkoi tämän jälkeen kuumottamaan, mutta varsinaista kipua ei tuntunut missään vaiheessa. Lopetin harjoituksen siihen paikkaan koska säikähdin isosti, että nyt repesi jotain pahemmin.

Alueelle ei ilmaantunut minkäänlaista mustelmaa tai arkuutta seuraavina päivinä. Arjen askareet onnistuivat ilman mitään kipuja. Ajattelin, että selvisin vähällä. Pienikin venytys sivuspagaattiin tuntui silti ikävältä istuinkyhmyn alueella. Sama ikävä tunne oli myös takareittä venyttäessä. En tokikaan venytellyt vaan testimielessä kokeilin. Takareittä hierottaessa arkuutta tuntuu takareiden sisäsyrjällä, lähellä istuinkyhmyä.

En itseasiassa osaa edelleenkään sanoa missä lihaksessa vamma on, tai onko kyseessä edes minkään tason kudosvaurio. Koska kipuja, mustelmia tai palpaatioarkuutta alueella ei ole, uskon, että kudosvaurio on kuitenkin epätodennäköinen. On esimerkiksi mahdollista, että jokin (äärimmilleen venytetty) lihas on muljahtanut luun (tai muun kudoksen) yli ja on nyt suojakrampissa. Voi myös olla että lihaksesta on revennyt todella pieni osa.

Tilanne on nyt jokatapauksessa se, että sivuspagaatin harjoittelu on ollut mahdotonta viimeisen kuukauden ja pitkittäisspagaatin kanssa harjoittelu on myös vähän niin ja näin.

Kyynärpää rikki samaan rahaan

Etten pääsisi liian helpolla vaivojeni kanssa, alkoi samoihin aikoihin vasen kyynärpääni ilmoitella itsestään. Kipu tuntui aluksi ojentajan alaosassa, mutta on hiljakseen alkanut paikallistumaan olkaluun lateraaliseen nivelnastaan. Kaikki oireet viittaavat siis tenniskyynärpäähän. Punnerukset, leuanvedot ja dipit ovat olleet tästä johtuen hankalia myös.

Ymmärtäisin tämän, jos vaiva olisi oikeassa kyynärpäässä – siinä, joka on huomattavasti kovemmalla rasituksella. Olen melko varma, että kyynärpäävaiva juontaa juurensa intensiivisestä pihasaunan rakentamisesta. Siinä kun on ollut kroppa aika kovilla kesän mittaan joka suhteessa.

Omatoiminen viikon buranakuuri, lepo ja aktiivinen kuntoutus ovat kuitenkin alkaneet vaivaan purra mukavasti. Kipua on edelleen, mutta tämän kanssa mennään parempaan suuntaan ja treeni onnistuu jo melko hyvin kun vain välttää tiettyjä liikkeitä.

Summa summarum

En väitä etteikö tämä kaikki syö miestä. Harmiton pieni venähdys (tai revähdys tai mikä onkaan) tekee pitkän tauon harjoitteluun ja pelkään pahinta, että kun kivut on saatu kuriin on venytysrefleksi taas siellä mistä lähdin vuosi sitten matkaan. Ymmärrän kuitenkin ettei pari kuukautta kokonaisuudessa ole iso juttu ja elämä jatkuu. Henkinen kipu on silti tällä hetkellä suurin. Se johtuu pääasiassa siitä, että vamman laatu on epämääräinen, enkä tiedä tarkkaan mikä kivun aiheuttaa.

Mikä olisi oikea tapa suhtautua loukkaantumisiin? Osaako niihin joku ihan oikeasti suhtautua ihan oikeasti?

Jos mahdollista, vertaistuki olisi nyt tarpeen 🙂