Lomuli

Se on loma nyt. Tai ystäväni sanoin: ”lomuli”. En tiedä onko sana yleinen mutta todella puoleensavetävä. Siinä on jotain äärimmäisen sympaattista. Se on hyvänmielen sana.

Ensimmäistä kertaa elämäni aikana pääsen aloittamaan kesälomulin juhannukselta. Kelit näyttävät ainakin ensimmäisen viikon osalta melko mahtavalta vaikka en ihan hirveä auringonpalvoja olekaan. Silloin on hyvä olla kun pukeutumisella voi määrittää itselleen sopivan lämpötilan ja yöt on viileitä, että saa tuvan jäähdytettyä.

Viime viikonlopun mökkireissu, loman aloitus, kiireet töissä ja juhannushässäkät tulivat kaikki nyt niin pienen ajan sisällä että totesin tekeväni tämän viikon blogipäivityksen ihan fiilispohjalta ja lennosta, jos aikaa on. Nyt tässä sunnuntai aamuna, kahvia terassilla hörppiessäni totesin että ehkä aikaa olisi sen verran että jaan mietteen aiheesta rapakunto. Sen lisäksi muutama kesäinen kuva olisi ehkä paikallaan. Var så god.

Mikä on rapakunto?

Olen huomannut blogin nimen aiheuttavan ihmisissä ristiriitaisia tunteita. Se on ymmärrettävää ja siksi haluankin jakaa oman käsitykseni.

Universaali käsite ja mielikuva rapakuntoisesta on hyvin toisenlainen kuin mitä blogini antaa ymmärtää. Oma näkemykseni rapakunnosta onkin jotain ihan muuta. Mielestäni rapakunto ei ole pelkästään sitä että olet paskassa fyysisessä kunnossa. Mikä edes on paska fyysinen kunto? Tahdon muuttaa käsitystäsi rapakunnosta.

Rapakuntoisuus on yhtä paljon psyykkinen, kuin fyysinen ”ominaisuus”. Rapakuntoisuus on omien rajojen asettamista. Rapakuntoisuus on sitä, että tiedostat asioiden voivan olla paremmin. Rapakuntoisuus on se fiilis kun vuosien jälkeen otat kitaran käteen. Rapakuntoisuus on sitä kun yhteydenpito hyvään ystävään on jäänyt vähiin. Rapakuntoisuus on ensimmäinen askel parempaan sinuun ja henkiseen kasvuun. Rapakuntoisuus on ensimmäinen juoksulenkki pitkän ajan jälkeen. Rapakunto on yksilön keskeneräisyyttä. Listaa voisi jatkaa vaikka miten pitkään.

Rapakunto on subjektiivinen käsite – se on jokaiselle ihmiselle erilainen. Tärkein huomio on se, että jokainen asettaa riman omalle rapakunnolleen.

Asiaa voi miettiä vaikka hiihtäjälegenda Mika Myllylän surullisen tarinan kautta. Oliko Mika mielestäsi rapakunnossa ja miten?

Tee lista asioista joissa sinä olet mielestäsi rapakunnossa. Jos et saa listalle paria asiaa enempää, menee sinulla joko todella hyvin tai vaihtoehtoisesti olet rapakunnon käsitteestä kanssani hyvin erimieltä 🙂 Se ei haittaa, se on oma näkemyksesi ja arvokas sellainen.

Mitä rapakunto sinun mielestäsi on?

6 kommenttia

  1. Hauska blogi, hyvää tarinaa ruumiin ja päänsisäisestä treenaamisesta.
    Myönteinen ja elämänmakuinen lähestymistapa. Tarinoista kyllä löytää monesti itsensä, vaikka ei samaa vuosikymmentä käydäkkään. Hyvää kesää.

    Tykkää

    1. Moi Hannu! Kiitos palautteesta. Siitä tuli hyvä mieli 🙂 Samojen mietteiden kanssa sitä varmasti monet painivat eikä se katso ikää. Ja kuten sanotaan niin ikähän on vain numero muutenkin. On mahtava kuulla että juttuihin voi silti samaistua. Oikein hyvää kesää myös sinulle!

      Tykkää

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.