Ihanat yöunet ❤

Pitkän, raskaan työpäivän jälkeen on nautinto kaatua väsyneenä sängyn pohjalle ja kieriä itsensä pehmoisiin fällyihin. Se tunne, kun petivaatteet ovat hieman vilpoiset ja saa pyöriä peiton alla kehon lämpimäksi on kerrassaan mahtava. Kello on 22:00 ja kolmen tyynyn voimin löydän miellyttävän asennon jossa kehoni pääsee täydelliseen nirvanaan minuuteissa. Ei ole huolen häivää ja palautuminen päivän stressistä voi alkaa. Näen unta miten teen täydellisen nojavaa’an sata metriä korkean sähköpaalun noukassa. Nilkoissani on kahdenkymmenen kilon painot. Yleisön hurraa samalla kun lihaksikas vartaloni kimaltelee auringon paisteessa. Yhtäkkiä yleisöstä kuuluu kova nariseva ääni: ”ISÄÄÄÄ”. Tipahdan paalun nenästä maahan, katkaisen käteni ja rampaudun loppuelämäkseni. Herään säikähtäen ja säpsähdän pystyyn. Olen kuin peura ajovaloissa. Istun sängyllä silmät suurella ja palaan todellisuuteen.

Vaikka onnekseni huomaan, ettei käsivarteni olekaan poikki, tunnen että olen rampautunut pysyvästi. Väsy on niin tajuton että pelkään sydämeni pysähtyvän. Kello on 01:00 kun ensimmäinen lapsista herättää ja on nähnyt pahaa unta. Minua väsyttää ja vituttaa niin paljon että veri hyytyy. Lapsen syy tämä ei ole joten yritän olla ymmärtäväinen ja mennä silittelemään hänet uudelleen uneen. Palaan omaan sänkyyni viisitoista minuuttia myöhemmin ja totean olevani pirteä kuin peipponen. Yritän kuitenkin määrätietoisesti ummistaa silmäni ja toivoa unen tulevan uudelleen.

”Kaksituhattakolme, kaksituhattaneljä….” Lampaat hyppii minne sattuu eikä uni tule. Katselen kelloa vielä 02:30. Jossain kohtaa kuitenkin vaivun takaisin uneen. Käsivarsi kipsataan ja minua viedään paalun juurelta paareilla sairaalaan. Koen ihmeparantumisen. Yhtäkkiä saan puhelun ja minulle kerrotaan voittaneeni viisi miljoonaa euroa. Lähden hakemaan rahoja pankista autollani kunnes Toyotan takapenkiltä kuuluu huuto: ”ISKÄÄÄÄ!!”. Säikähdän helvetisti ja ajan seinään. Kuolen enkä saa miljooniani.

Taas istun sängylläni keskellä pimeyttä. Sama peura, samat ajovalot. Kello on 03:17. Huuto kuuluu taas: ”IIISKÄÄÄÄ”. Lapsi huutaa ovella ettei saa nukuttua. Kerron hänelle mielessäni että: ”En kuule saatana saa minäkään”, ja lähden ymmärtäväisesti jälleen hänen huoneeseensa. Tälläkertaa pakkaan kainalooni tyynyn ja perille päästyäni asettelen itseni miellyttävästi kolmenkymmenen sentin tilaan kylkiasentoon. Loppuyö meneekin väistellessä kantapäitä ja kyynärpäitä.

”Herään” puoli kuudelta ja näytän siltä kuin olisin ensin tippunut paalun noukasta ja sen jälkeen ajanut autolla seinään ja kuollut. Sen lisäksi minua vituttaa ihan suunnattoman paljon. Tästä on hyvä lähteä rakentamaan onnistunutta päivää ja taklaamaan työelämän haasteita. Puhumattakaan siitä että ajattelin tehdä aamutreenin ennen kuin vien lapset hoitoon ja lähden töihin.

Fiilis keskellä yötä kun lapsi huutaa.

Vertaistukea

Tämä lienee tuttua melko useille vanhemmille. Meillä on neljä lasta joista vanhimmat nukkuvat jo pääasiassa ilman ongelmia koko yön, mutta viimeisin tulokas jaksaa sitkeästi häiritä vanhempien yöunia. Voin kertoa, että meillä ollaan välillä vaimo veitikan kanssa todella väsyneitä tästä syystä. Ihan meinaa tulla löysät housuun pelkästä vauvavuoden ajatuksesta. Se se vasta sekavaa aikaa olikin kun oli neljä alle kouluikäistä. Hyi helvetti.

Kaikki tietää mitä huonot yöunet tekee omalle käyttäytymiselle ja erityisesti hermoille. Omalla kohdallani hermot tavallaan poistuvat kokonaan. Niitä ei oikein enää ole. Se harmittaa perheeni lisäksi myös itseäni. Äksyilevä isä ei ole se kaikkein miellyttävin leikkikaveri. Silloin saattaa tulistua ihan mitättömistäkin asioista. Onneksi pystyn ja tajuan pyytää lapsilta anteeksi heti kun olen saanut hieman viilenneltyä kadonneita hermojani…

Pyrin lohduttautumaan ajatuksella, että tämä on vain väliaikaista. Nyt sitä väliaikaa on kestänyt melkein kymmenen vuotta, mutta hei, ehkä vuosi enää.

Kiukkuiluni ohella suurin harmitus tulee kuitenkin treenaamisen takia. Jos on pitkään huonoja öitä alla, ei treenaaminen oikein suju eikä itseasiassa kannatakaan. Kirjoittelinkin tuossa taannoin huonoista yöunistani jonka syynä oli pääasiassa helteet, kova treeni ja stressi. Nyt perään on lasten vuoksi oltu taas pitkään lyhyillä unilla. Tämä vaikuttaa palautumiseen todella paljon ja siitä syystä nyt onkin menty hieman kevyemmällä treenivolyymillä toistaiseksi. Pyrin ottamaan asian rauhallisesti ja teen sen mitä jaksan. Kyllä se päivä taas joskus paistaa.

Summa summarum

Hei sinä väsynyt pienten lasten vanhempi – taputa itseäsi olkapäälle. Olet hyvä ja loistava vanhempi vaikka välillä oletkin väsyneenä täysi mulkku. Se kuuluu asiaan eikä keltään voi vaatia täydellisyyttä. Kaikki on ohimenevää ja aina tulee kuitenkin niitä parempia unijaksoja väliin. Silloin saa ladata akkuja. Muista myös, että se lapsille tulistuminen on inhimillistä ja siihen sortuu joskus meistä jokainen. Kunhan muistat pyytää lapselta myös anteeksi silloin kun aihetta siihen on.

Ajattele, että sitten kun näistä vuosista on selvitty, selviää mistä vaan. Ja hei, sitten kun hyvien unien aika joskus koittaa, se sinun oma henkilökohtainen ”nojavaaka paalun noukassa” voi toteutua – ihan valveilla ollessakin 🙂

Ymmärrätkö yhtään mitä tarkoitan? Oletko paininut samojen ajatusten kanssa vai onko teillä nukuttu aina kuin strömsössä?

Kun aamulla sitten pitää nousta ylös…..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.