Uusia tavoitteita kehonpainoharjoittelussa

Leikkauksen jälkeinen aika

Lonkkaleikkauksesta on kulunut päivälleen puoli vuotta. Kuntoutus on onnistunut melkoisen hyvin ja nykyinen lihaskunto alkaa olemaan lähes sama kuin ennen leikkausta – joissain liikkeissä on menty eteenpäin ja joissain tultu takapakkia. Minä kun en ole paras pitämään liikkeitä ”ylläpidossa”.

Kevät meni pääasiassa ihan pikkujumpalla ja lonkkaleikkauksen jälkikuntoutuksella johon kuului paljon liikkuvuusjuttuja ja perusvoiman hankintaa. Kesän mittaan on pystynyt tekemään töitä jo isommilla kuormilla ja se onkin ollut päätavoite – hankkia kadonneita voimatasoja takaisin. Tämä on tarkoittanut pääasiassa levytangolla ja lisäpainoilla tehtäviä perusliikkeitä. Lisäpainoleuanveto on mennyt jopa pykälän eteenpäin, koska siihen ei ole tullut pitkää taukoa missään vaiheessa. Kyykyissä voimatasot (ja liikkuvuus) ovat vielä kaukana keväisestä, joskin maastaveto on tullut mukaan ja kehitys siinä ollut suurta.

Tästä voimapainotteisuudesta johtuen erilaiset kehonpainoliikkeet ovat jääneet lähes täysin huomiotta – ihan tarkoituksella toki. Suurin takapakki on tullut takavaa’assa ja palomiespunnerruksissa joita en ole treenannut käytännössä ollenkaan. Näin ollen ei tällä hetkellä takavaaka pysy edes haara-asennossa sekuntiakaan eikä muscle uppeja mene ensimmäistäkään. Nyt kun syksy on jo tulollaan ja talvi kolkuttelee ovella, onkin tarkoitus muuttaa harjoitusohjelmaa enemmän takaisin kohti kehonpainoilua. Mitä mielessä, siitä lisää seuraavassa…

Kohti uusia liikkeitä

Vaikka takavaaka onkin kokenut inflaation, en ajatellut ottaa sitä mukaan harjoitusohjelmaan. Sen sijaan alan systemaattisesti harjoittelemaan kohti lippua (Human flag), etuvaakaa (Front lever) ja nojavaakaa (Planche). Kaikki nämä, ovat haastavia liikkeitä eivätkä mitään muutamassa kuukaudessa opittavia juttuja. Erityisesti nojavaaka on useamman vuoden projekti, mutta koen että pohjakunto on riittävä. Mitä aiemmin progressioita vaikeampia liikkeitä kohti aloittaa, sitä aiemmin ne myös saavuttaa. Olettaen että se pohjakunto on riittävä.

Nojavaaka

Nojavaaka on hyvin haastava liike eikä sen oppiminen ole nopea prosessi. Jos nyt saan treenin pidettyä johdonmukaisena, niin ehkä nelikymppissynttäreillä (3v päästä) voisin saada sen straddlena (haara-asento). Ensimmäisiä progressioita olen jo harjoitellutkin jonkin verran aiemmin, mutta mitenkään systemaattisesti ja pitkään ei planche ole ohjelmassa ollut.

Väitän, että treenaamalla kohti nojavaakaa myös takavaaka tulee haltuun takaisin siinä sivussa melko helposti. Liikkeissä kun on sen verran samoja elementtejä vaikka toinen onkin vetävä ja toinen työntävä

Lippu

Ihmislippu on näyttävä kehonpainoliike, mutta en ole sitä ikinä treenannut. Muutamien kokeilujen perusteella matka on pitkä ja kivinen, mutta uskon että sitäkin antoisampi. Lippu haastaa erityisesti keskivartaloa hyvin epätavallisesta kulmasta – kulmasta joka on itselläni heikko lenkki.

Haluan uskoa, että lippu on kuitenkin sellainen lyhyemmän aikavälin tavoite. Puhutaan ehkä vuodesta. Se menee hujauksessa ja toivonkin että ensikesänä saisi nauttia työn hedelmistä.

Miksi tämä liike yllättäen valikoitui to-do listalle? Siitä on kiittäminen instagramissa seuraamaani @juha_streetworkout käyttäjää jolta sain pienen kipinän. Luvattiin hieman tsempata toisiamme tämän tiimoilta 🙂 Tulen todennäköisesti päivittelemään edistymistä lipputreenien kohdalta instagramiin hieman useammin. Ensimmäinen päivitys tullee olemaan karmeaa katsottavaa 😀

Treeni alkaa heti kun saan viriteltyä talliin sopivan lipunharjoituspaikan, koska sellainen puuttuu tällähetkellä.

Etuvaaka

Etuvaakaan minulla on jo hieman tuntumaa, mutta ihan alkutekijöissä sen suhteen toki ollaan. Etuvaaka on myös perstuntumalla sellainen vuoden-puolentoista projekti. Etuvaa’assa siis roikutaan tangossa (tai renkaissa) ja tavoite on saada vartalo saman suuntaisesti lattian ḱanssa.

Etuvaa’an oppiminen olisi ensimmäinen oikeasti haastava kehonpainoliike. Se vaatii valtavasti voimaa olkapäästä ja keskivartalosta. Juuri niistä mitkä eivät ole itselläni niitä vahvimpia. Tällä matkalla tulen turhautumaan tuhat ja yksi kertaa…

Jalkaosasto

Alaraajojen osalta treenit ovat nyt kesän ajan olleet todella tylsät. Levytangolla tehdyt maastaveto ja kyykky ovat omaan makuun puuduttavia, enkä saa niinkään kiksejä painojen kasvattamisesta. Tai no, ei nyt voi niinkään sanoa, mutta enemmän mielihyvää tuottaa esimerkiksi vaikeampien yhden jalan kyykkyjen tekeminen.

Tästä syystä paluun tekeekin hawajikyykyt ja erityisesti lohikääremekyykky, jota kohti aion tavoitella.

Summa summarum

Lonkka alkaa olla tikissä ja sitämyöten pääsee taas ”normaaliin” treeniin. Tottakai leuanvedot, punnerrukset, dipit ja muut perushommat pysyy mukana reeniohjelmassa, mutta nyt keskitytään pääasiassa staattisiin liikkeisiin ja suoran käden voimaan!

Vuosi on mennyt siten kuten oletinkin. Treenit eivät ole varsinaisesti menneet eteenpäin, mutta olen saanut palautettua leikkausta edeltäneen kuntotason. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Arki on tällä hetkellä yhtä hullunmyllyä kun lasten koulut, eskarit ja päivähoidot alkoivat, mutta treenille pyrin ajan etsimään aina jostain välistä. Tällä haavaa aamutreenit eivät kovin helposti onnistu ilman suhteettoman aikaisia aamuja…

Aika myös näyttää palaudunko treeneistä riittävästi vai joudunko tiputtamaan yhden kolmesta tavoitteesta hetkellisesti pois.

Jokatapauksessa nyt on mukavaa kun arki alkaa ja pääsee normaaliin treenirytmiin.

Mitkäs on sun tavoitteet loppuvuodelle? 🙂