Kiirus on vakio

Blogin alkutaipaleella tein artikkelin siitä, miten ehtiä treenaamaan keskellä lapsiperhearkea. Vettä on tämän jälkeen virrannut parin vuoden edestä ja asiat ovatkin sittemmin muuttuneet monella tapaa haastavammaksi. Saankin edelleen osakseni paljon ihmetystä siitä miten pystyn treenaamaan monta kertaa viikossa, kirjoittamaan tätä blogia ja tekemään kahta työtä lapsiperhearjen keskellä. Voin kertoa, ettei se aina niin helppoa ja auvoista olekaan. Miksi siis ”kiusaan” asialla itseäni kun vähempikin riittäisi. Joidenkin silmissä olen suorittaja joka ei tajua levätä ja ottaa aikaa itselleen. Onko se näin?

Koska aihe on minulle erityisen lähellä sydäntä (ja olen sitä sivunnut useaan otteeseen), tahdon jälleen avata sanaisen arkkuni. En niinkään ajanhallinnallisesta näkökulmasta, vaan siitä mikä saa minut (tai kenet tahansa) muiden silmissä suorittamaan. Miten sinäkin voit mahdollisesti liittyä ”suorittajakerhoon”?

Taas pakko kierrätellä vanhoja kuvia, kun ei ole uutta ehtinyt kuvaamaan…

Suorittaminen vs mielekkyys

Oman esimerkkini kautta Rapakuntoblogin ydinsanoma on alusta alkaen suunnattu ensisijaisesti heille, joilla on haasteita ottaa liikuntaa mukaan arkeen. Hyvin usein tämä on yhtäkuin pienten lasten vanhemmat. Tämä nimenomainen ihmisryhmä onkin se suurin ihmettelijöiden joukko. Ja miksei olisi – kokemusasiantuntijuus kertoo omaa karua tarinaansa. Ja kyllä, olen ollut siellä itsekin. Toinen asiaa kritisoiva ryhmä muodostuu niistä joita tuntuu hieman ärsyttävän se, että jaksan pitää huolta hyvinvoinnistani. Myönnän että olen ollut osa tätäkin ryhmää. Ja kyllä sellainen tekopirteä somevaikuttaja-suorittaja ärsyttää toki edelleen. Teen kaikkeni etten vaikuttaisi sellaiselta 🙂

Ennenkuin omat elämäntapani kokivat muutama vuosi sitten täyskäännöksen, olin hyvinkin passivoitunut liikunnan suhteen. Työ oli ainut asia mikä piti fyysistä kuntoani yllä. Olutta meni muki tolkulla ja syömistottumuksissa oli toivomisen varaa. Muksuja oli tuvan täydeltä ja väsy oli jatkuva. Tiesin että jotain tarvisi tehdä mutta ei käynyt mielessäkään, että samaan konkurssiin lähtisin vielä rasittamaan itseäni liikunnalla. Kokonaiskuormitus olisi varmasti kasvanut liian suureksi, ajattelin.

Vähänpä tiesin.

Kun elämäntavat muuttuivat ja liikunnan määrä arjessa lisääntyi, yllätyin miten paljon paremmin jaksoin yleisesti kaikkea. Kun liikunnasta pääsi hiljakseen muodostumaan rutiini, tajusin että se on asia jota ilman en halua olla. Tämä on se asia mihin tahdon sinun kiinnittävän huomiota. Kun asia jolle omistat aikaasi on sinulle merkityksellistä ja mielekästä ei se tunnu suorittamiselta. Siitä päästäänkiin vihdoin otsikon aiheeseen: Mikä sinulle on tärkeää?

En tarkoita sellaisia asioita kuten lapset, parisuhde, perhe ja ystävät. Nämä asiat tulee olla itsestäänselvyytenä listan kärjessä. En tarkoita myöskään työtä (paitsi jos työ on intohimosi). Tarkoitan sellaisia asioita jotka ovat sinun omia juttujasi. Jotain mistä saat ammennettua voimaa ja jaksamista. Sen ei tarvitse olla liikuntaa, mutta artikkelin konteksti huomioon ottaen puhumme nyt siitä. Väitän, että jos jokin asia on sinulle ihan oikeasti merkityksellinen, löydät sille kyllä aikaa. Sille täytyy löytää aikaa. Kukaan ei jaksa tallata tällä pallolla vain miellyttääkseen muita. Valitettavaa on se, että monesti ennen ryhtiliikkeiden tekemistä ollaan jo nilkkoja myöten paskassa. Asioiden tärkeys tuppaa muuttumaan ajan myötä – vasta silloin kun ensimmäiset terveydelliset haasteet ovat tulleet vastaan.

Tykkäätkö lenkkeillä?

Mutta entäs jos ei jaksa innostua mistään eikä huvita mikään? Jos ei ole mitään intohimon kohdetta ja arki rullaa omalla painollaan lasten ja työn ympärillä? Ei huvita liikkua vaikka tietää että pitäisi. Silloin kannattaa kurkata tulevaisuuteen. Minkälaisena näet itsesi viiden vuoden päästä? Entä kymmenen? Jos jatkat nykyisellä polullasi, kuka peilistä katsoo ja minkälaiset paperit lääkäri sinulle silloin kirjoittaa?

Jos siis mietit että miten joku ehtii tekemään asioita enemmän kuin sinä itse, johtuu se todennäköisesti siitä että asia on hänelle merkityksellinen. Samasta syystä itse ihmettelen miten toisten koti on aina niin siisti.

On hyvä huomata, ettei meidän perheen arki ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Välillä elämä on ihan helevetin raskasta eikä huvita niin mikään. Aikakaan ei tahdo riittää joka asiaan. Koen kuitenkin että treenaaminen ja tämän blogin kirjoittaminen ovat tällähaavaa niitä merkityksellisimpiä juttuja mitkä pitävät minut maadoitettuna tämän hullunmyllyn keskellä.

Summa summarum

Tätä kirjoittaessani istun sohvalla flunssan kourissa. Jossain meemissä sanottiin, vain ilman kivunlievitystä synnyttänyt nainen voi ymmärtää miltä tuntuu miesflunssa. Niin paha se on. En kuitenkaan kiemurtele kivuissa ja itsesäälissä huonon olon vuoksi. Minua sieppaa vain se, etten pysty treenaamaan. En kuitenkaan stressaa asiasta. Siitä tiedän, että teen jotain millä on minulle ja hyvinvoinnilleni suuri merkitys.

Mielestäni tähän olisi meistä jokaisen hyvä pyrkiä – löytämään se oma juttu millä mieli (ja mielellään samalla kehokin) pysyy tikissä. Tästä mielentilasta suorittaminen on kaukana.

Onko sinulla elämässä omia merkityksellisiä juttuja vai etsitkö niitä vielä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.