Väliaikaista kaikki on vaan!

Valitin pariviikkoa sitten huonoa motivaatiotani ja ihmettelin syitä siihen. Vuoden jatkunut hyvä treeniputki katkesi muutamaksi viikoksi ja tämä kaikki tuli vähän kuin puun takaa. Nyt kuitenkin homma kulkee taas lähes entiseen malliin. Tsaijai että se on mukavaa!

Koska suurinta osaa lukijoistani kiinnostaa nimenomaan nämä treeniä koskevat päivitykset, pyrin kirjoittamaan lyhyen treenikuulumisen useammin jokaviikonloppuisen ”pääartikkelin” lisäksi. Olkoon tämä nyt kuitenkin tämän viikon pääartikkeli!

Mistä se motivaatio löytyi?

Ratkaisu ”ongelmaan” oli loppujenlopuksi helpohko. Päätin vain unohtaa harjoitusohjelman noudattamisen hetkeksi. Päättäväisesti heräsin kuitenkin treenaamaan tavallisina treeniaikoinani – en vaan tehnyt orjallisesti treenejä ohjelman mukaan. Myönnettäköön että sekaan on mahtunut huonosti nukuttuja öitä, joiden takia en halunnut aamulla nousta väkisin ylös, koska se olisi tiennyt raskasta työpäivää. Näinä päivinä treeni vain sitten jäi aamulta väliin ja pyrin tekemään sen sitten illalla mahdollisuuksien mukaan.

FEW

Annoin siis mennä enemmän fiilispohjalta. Tein paljon ns. mukavia liikkeitä joissa tunnen olevani vahva. Samaten ohjelmaan tuli paljon käsilläseisontaa ja muita taitoharjoituksia. Ne kun tuppaavat olemaan mukavia eivätkä niinkään raskaita. Aamu toisensa jälkeen huomasin, että vaikka herääminen itsessään vähän tihkaisi, oli kuitenkin treenaamaan aika kiva mennä. Samaten tein treenit vähän lyhempinä ja pyrin pitämään harjoituksen maksimissaan tunnin mittaisena. Myös lasteni pitämät treenikoulut toimivat kivana motivaattorina, kuten oheisella videolla näkyy 🙂

Se että varsinaista kehitystä tällaisella metodilla tapahtuu varsin vähän, on ylläpitävä vaikutus kuitenkin ilmeinen. En murehdi sitä, etten pysty harjoittelemaan nousujohteisesti 52-viikkoa vuodesta. Olenhan minäkin vain ihminen.

Muutoksen tuulet

Oli siis aika tehdä harjoitusohjelmalle jotain. Lähes vuoden ehdin aikaisempaa ohjelmaa noudattamaan melko säntillisesti. Kehitys ei vain ollut enää niin nousujohteista, ja ennen kaikkea samaan ohjelmaan alkasi tulla ähky.

Jostain se nojavaa'an harjoittelu on alettava!

Olen pyrkinyt viimeisen vuoden aikana kehittämään pääsääntöisesti voimaa kehonpainoharjoittelun perusliikkeillä eli leuanvedolla, dipillä, soudulla ja punnerruksilla. Päätin muuttaa harjoitusohjelmaani niin, että keskityn enemmän suoran käden voimaan ainakin toistaiseksi. Harjoitusohjelmani sisältää siis progressioita nojavaakaan, etuvaakaan, takavaakaan ja kulmanojaan (joista tosin kaksi viimeisintä on osin ollut harjoittelussa jo pidempään).

Suoran käden voima on tärkeää ja sitä tarvitaan – yllätys yllätys – juuri niissä liikkeissä jotka tehdään suoraksi lukituilla käsillä. Edellä mainitut ovat näistä hyviä esimerkkejä. Tästä (suoran vs. koukkukäsen voimasta) aion kirjoittaa kokonaan oman artikkelin, koska se on erittäin mielenkiintoinen aihe ja todella tärkeä osa kehonpainoharjoittelua. Tässä kohtaa tyydyn kuitenkin vain toteamaan, että suorankäden voima on jatkossa keskeinen osa harjoitteluani.

Summa summaarum

En usko että on olemassa henkilöä joka nauttisi treenaamisesta vuodesta toiseen ilman mitään motivaatio-ongelmia. Syksy ja alkukevät ovat muutenkin itselleni henkisesti haastavaa aikaa. En kylläkään tiedä mistä se johtuu, mutta helpommin sitä sortuu silloin synkistelemään 🙂 Eikä tämä koronahärdelli ole tilannetta yhtään auttanut. Sekin siis eittämättä söi oman osansa motivaatiosta.

Nyt kun jo kovasti kesättää eikä työrintamallakaan ole isompia stressin aiheita, niin mielialakin nousee kohisten. Ensimmäiset pihatreenit on saatu suoritettua ja voi jummi jammi miten mukavaa se onkaan. Odotan innolla että pääsen scouttaamaan kaikki seinäjoen seudun potentiaaliset ulkotreenipaikat. Vinkkejä hyvistä mestoista saa lähettää enemmän kuin mielellään!

Miten mahtavaa se onkaan löytää motivaatio takaisin pienen suvantovaiheen jälkeen. Tuntuu, että kun on kiivennyt jonkin aikaa pientä ylämäkeä, ylös päästyään sieltä laskettelee entistä voimakkaampana ja motivoituneempana. Seuraavaa ylämäkeä osaa jo odottaa ja siihen suhtautua ihan eri tavalla kuin tähän ensimmäiseen.

Hyvä tästä tuloo, ristus!

1 kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.