Mitä tehdä kun ei huvita tehdä mitään?

Motskari hukassa?

Vuosi treenailuja alkaa olla takanapäin ja motivaatio on ollut ihan huipussaan koko vuoden. Tähän asti.

Kaksi viimeistä viikkoa on mennyt ns. puolivaloilla, enkä tiedä mistä se johtuu. Treenaaminen itsessään maistuisi, treeniin ryhtyminen on ollut vain jostain syystä erittäin vaikeaa. Treenejä olen jättänyt välistä koska ei vain ole yksinkertaisesti jaksanut. Ei fyysisesti eikä henkisesti. Aamun virkku on muuttunut aamun torkuksi ja kaikki tämä on tapahtunut lyhyessä ajassa. Olen ollut kuin vanha versio itsestäni. Ehkä huolestuttavinta on se, että vaimoveitikkani sanoi ihmetelleensä käytöstäni ja nimenomaan sitä, etten ollut hermorauniona kun treenejä jäi välistä. Aloin pohtimaan mistä tämä kaikki johtuu?

Treenaaminen itsessään maistuisi, treeniin ryhtyminen on ollut vain jostain syystä erittäin vaikeaa.

Syitä ja seurauksia

Pohdinnoissani olen tullut useampiin tuloksiin.

Ehkä suurin yksittäinen asia on korona ja siitä johtuvat asiat, joista ruokailun vaikeus on ilmeisin. Syöminen töissä on ollut erittäin huonolla tolalla. Lounas on normaalisti päiväni tärkein, suurin ja monipuolisin annos. Nyt tämän take-away kulttuurin myötä ruoka-annokset ovat pääsääntöisesti epäterveellisiä ja ravintoköyhiä. Tulee siis syötyä suoraan sanoen paskaa pitkin viikkoa. En ole vielä löytänyt take-away paikkaa mistä saisi ison annoksen terveellistä kotiruokaa. Kaikki yritykseni kohti terveellisempiä annoksia ovat päättyneet kiljuvaan nälkään annosten pienen koon vuoksi. Huonosti syöminen vaikuttaa taas suoraa jaksamiseen ja motivaatioon.

Nyt tämän take-away kulttuurin myötä ruoka-annokset ovat pääsääntöisesti epäterveellisiä ja ravintoköyhiä. Tulee siis syötyä suoraan sanoen paskaa pitkin viikkoa.

Myös se, että työni turvalaiteasentaja vaatii jatkuvaa liikkumista ihmisten ilmoilla ja isoilla työmailla vaikuttaa jonkin verran henkiseen jaksamiseeni tämän koronatilanteen vuoksi. Yritä tässä nyt sitten olla eristyksissä ja välttää ihmiskontakteja.

Toinen asia joka vaikuttaa todella suuresti on huonot yöunet. Nukahdan hyvin ja nukun ilta kymmenestä kolmeen pääsääntöisesti hyvin mutta sitten herään silmät suurena kuin pöllön poikasella. Enkä enää saa nukuttua. Tästä aiheutuva univaje on liikaa. Kun kello on 5:30 ja olisi normaali heräämisaika, uni maistuu kyllä. Koska koen että jaksamisen kannalta kaikki mahdollinen uni on tärkeää, tulee käännettyä kylkeä aina siihen asti kun on mahdollista. Se, miksi nukun huonosti johtunee erinäisistä syistä. Näistä suurin yksittäinen taitaa olla lapset, jotka huutelevat öisin milloin mitäkin. Toinen asia on työstressi jolle nyt vain en itse juuri mahda mitään.

Kolmas asia joka mahdollisesti vaikuttaa, on treeniohjelma. Kehitys on ollut nyt viimeaikoina tasaisempaa joten tuloksia ei ole luonnollisesti tullut entiseen malliin. Yksittäinen harjoitukseni on myös melkoisen pitkä, joten nyt kun en ole päässyt aamuisin ylös, on iltasella aika hankala suorittaa 1,5-2h harjoitusta. Pelkästään senkin takia, etten halua uhrata liikaa perheaikaa treenaamiselle. Aamuisin se ei ole ongelma koska kaikki nukkuu. Aika alkaa olla kypsä treeniohjelman muutokselle.

Motskari takaisin

Edellisen otsikon alla oleva teksti kuulostaa heti omaan korvaan itkuvirreltä. Missään nimessä ei silti ole tarkoitus valittaa. Tiedän että tämä vaihe on ohimenevä ja aktiivisesti yritän tehdä asioita tilanteen parantamiseksi. Mitä ne asiat sitten ovat?

Syömispuolella kiikastaa ehkä eniten. Työni luonne on sellainen etten voi ottaa niin runsaita eväitä että voisin ne syödä työn lomassa. Tähän tulisi keksiä hyvä ja kustannustehokas ratkaisu, koska en halua maksaa kuitenkaan kahden lounaan hintaa että saan vatsani täyteen ravintorikasta ruokaa. Ehdotuksia? Seinäjoen seudulla asuvat lukijat voivat vinkata hyviä vaihtoehtoja.

Yöunien osalta on tietysti hankala tehdä mitään varmasti toimivia juttuja. Lapsille kun ei suukapuloita voi laittaa, enkä kääntää korvan takaa itseltäni stressinappulaa off-asentoon. Luulenkin että yöunet paranevat samassa suhteessa kun saan muut jutut kuntoon. Kun koronan kriittisin vaihe alkaa olla ohi ja rajoituksia puretaan, vaikuttaa se ihan varmasti omaan jaksamiseenikin.

Treeniohjelman muutos on myös siis ajankohtainen. Tavoitteena on saada ohjelmasta ajankäytöllisesti tehokkaampi, ja jakaa harjoitukset mahdollisesti useammalle päivälle. Teen siitä suunnitelman ja mahdollisen postauksen lähitulevaisuudessa.

Summa summaarum

Aina ei voi olla tehokas. Ei sitten millään. Katson kuitenkin että tärkeintä tälläisessä suvantovaiheessa on kääntää katse siihen millä asioihin voi vaikuttaa ja tilannetta helpottaa parhaansa mukaan. Kaikkeen ei toki voi itse vaikuttaa mutta suurin osa ”ongelmista” on selätettävissä.

Asennemuutos on nähdäkseni tässäkin se kaikkein oleellisin. Paras keino stressinhallintaan on oman ajattelutavan muuttaminen. Monesti myös huomaan omalta osaltani että stressaan asioita joihin en itse suoranaisesti pysty vaikuttamaan. Se mitä ajattelee elämästä ja olemisesta heijastuu tähän suoraan. Aion siis heittää kaiken synkistelyn nurkkaan ja stressaan vain asioista joihin voin vaikuttaa. Tämän hallintaan taas olen huomannut hyväksi tavaksi to-do listat. Jos ja kun tekemättömät asiat stressaa, kirjoitan ne kaikki ylös. Eivät ne kauaa stressaa kun yksitellen hoitaa pois päiväjärjestyksestä niistä jokaisen 🙂

Lukeminen, musiikin kuuntelu ja kitaran soitto toimivat itsellä vallan mainiona stressinpoistajana. Tälläisinä aikoina tuleekin niihin panostettua normaalia enemmän. Ertyisesti musiikki on itselle ollut aina varsin voimaannuttava juttu.

Kaiken tämän lisäksi kevät aurinko paistaa jo kauniisti ja kesää kohti mennään ryminällä. Siitä ei voi kuin tulla hyvä mieli. Kädet syyhyten odotan että pääsen treenaamaan ulos ja rakentamaan pihaan lisää treenimestoja 😀

Motivoitunutta kesän odotusta sinulle. Toivottavasti oma motskarisi ei ole hukkateillä. Olisi kiva kuulla miten sinä pääset yli suvantovaiheesta? Epäilen, ettei sinullakaan aina ole hillitö draivi ja motivaatio huipussaan. Voin tietysti olla väärässäkin 😀