Kriittinen arvioni asiasta

Glukoosimittarit (jatkossa CGM = Continuous glucose monitor) ”ei-diabeetikoille” ovat maailmalla kovassa nosteessa ja hiljalleen näitä alkaa rantautumaan myös Suomeen. Onko kyseessä vain uusi ohimenevä trendi vai voiko mittareilla oikeasti edistää terveellisempiä elämäntapoja? Olen seurannut keskustelua asian tiimoilta jo hyvän tovin ja haluan antaa oman näkemykseni – voiko ei-diabeetikko hyötyä jatkuvasta glukoosimittauksesta?

Tätä artikkelia ei ole kirjoitettu yhteistyössä minkään tahon kanssa, mutta se sisältää tarjouslinkin palveluun jota itse testasin artikkelia varten. Testatun sensorin maksoin täydellä hinnalla omasta kukkarosta. Pyrin kertomaan mielipiteeni puolueettomasti niin että pystyt itse muodostamaan omasi.

Veri.co palvelun postipaketti

Miksi mitata ja mitä sanoo tiede?

Dibeetikoille verensokerin mittaaminen on hyvin oleellista, mutta mitä hyötyä mittaamisesta on jos diabetesdiagnoosia ei ole?

Ensimmäisenä argumenttina CGM-sensoreiden puolesta kuulee puhuttavan metabolisesta terveydestä. Metabolia eli aineenvaihdunta tarkoittaa elimistössä tapahtuvaa biologista prosessia, joka pilkkoo syödyn ruoan energiaksi joita kehon solut ja elimet voivat hyödyntää. Käytännössä kaikki kehossasi tapahtuva, elämää ylläpitävä toiminta, on metaboliaa. Se alkaa jo ennen syntymääsi ja loppuu siihen hetkeen kun kuolet. Hyvä metabolinen terveys on siis yhtä kuin hyvin voiva keho.

Metabolinen oireyhtymä on tämän päivän haaste kansanterveydelle ja on siis tavallaan metabolisen terveyden vastakohta. Wikipedian mukaan:

"Metabolinen oireyhtymä eli MBO tarkoittaa tilaa, jossa samalla henkilöllä on useita valtimonkovettumataudin eli ateroskleroosin ja aikuistyypin diabeteksen vaaratekijöitä." Näitä ovat:

* ylipaino (erityisesti vyötärölihavuus)
* kohonnut verenpaine
* kohonnut paastoverensokeri
* insuliiniresistenssi
* kohonneet veren rasva-arvot, erityisesti triglyseridit
* matala HDL-kolesteroli

Miten CGM-sensori voi sitten auttaa parantamaan metabolista terveyttä?

Verensokeriasi on varmasti mitattu työ- tai kouluterveydessä. Seurantaa tehdään enintään kerran vuodessa, mutta työelämässä pääsääntöisesti vain kolmen vuoden välein. Verikokeissa mitataan paastoverensokeri, joka voi kertoa kehittyvästä diabeteksesta tai metabolisesta oireyhtymästä. Tämä ei kuitenkaan kerro mitään verensokerisi päivittäisestä vaihtelusta. Vaihtelu voi olla merkittävää ja eri ruoka-aineet aiheuttavat toisille suurempia piikkejä verensokeriin (hyperglykemia) kuin toisille. Ruokailun jälkeinen verensokerin lasku voi joillain olla hurjaa jolloin puhutaan hetkellisestä hypoglykemiasta (reaktiivinen hypoglykemia) eli alhaisesta verensokerista. Suuret vaihtelut verensokerissa ovat yhdistetty joissain tutkimuksissa esidiabetekseen ja sen kautta 2-tyypin diabeteksen syntymiseen.

Paketin sisältö kokonaisuudessaan

Yksi CGM-sensoreiden suurin puolestapuhuja on Peter Attia, arvostettu Kanadalainen lääkäri. Hän on korkean luokan ”biohakkeri” joka on erikoistunut pitkäikäisyyden ja suorituskyvyn optimointiin. Peter on kirjoittanut aiheesta paljon ja muun muassa kattavassa artikkelissaan Are continuous glucose monitors a waste of time for people without diabetes?” hän sanoo näin:

Prospective studies show that higher glucose variability in nondiabetics is associated with an increased risk of cardiovascular diseaseAlzheimer’s diseasefrailtycardiovascular deathcancer death, and death from any cause compared to lower glucose variability.

Peter Attia

Eli vapaasti suomennettuna useat tutkimukset ovat osoittaneet että suurempi verensokerin vaihtelu on yhdistetty sydän- ja verisuonisairauksiin, Alzheimeriin, syöpään ja kuolleisuuteen verrattuna matalamman verensokerin vaihteluun.

Mutta.

Tutkimukset aiheesta ovat oikeasti hyvin vajavaiset eikä mitään vedenpitäviä todisteita ole sille, että verensokerin vaihtelu kertoo mitään oleellista. Jonkinlaisia todisteita aiheesta siis on, mutta ne eivät kestä tarkempaa kriittistä tarkastelua. Myös tuon Peter Attian kirjoittaman artikkelin faktat ovat hieman pielessä, mikäli on uskomista herra Kevin Bassia. Hän on itseasiassa kirjoittanut kattavan vastauksen aiemmin mainittuun Attian artikkeliin. Jos uskot kaikkeen CGM-propagandaan sokeasti, suosittelen lukemaan tämän artikkelin.

”CGM hypetys” on siis ainakin osaksi vain juuri sitä, hypetystä. Mutta onko se täysin turhaa? Siitä kerron subjektiivisen mielipiteeni seuraavassa.

Oma mielipiteeni

Tiede ei vielä osaa varmuudella sanoa muutakuin sen, että suuri verensokerin vaihtelu yhdistetään usein kehon huonoon metaboliseen toimintaan. Sitä ei tiedetä onko verensokerin vaihtelu syy vai seuraus. Peter Attia tekee timanttista työtä ja todella toivon, että hän olisi oikeassa väitteidensä suhteen. Nyt on kuitenkin liian aikaista kertoa mustavalkoisia totuuksia suuntaan tai toiseen. Oma kantani muuttuu sitä mukaa kun uusia tutkimustuloksia julkaistaan. Suuntaan tai toiseen.

Eräs asia sensoreiden käytössä myös huolestuttaa. Koen että seurannassa on vaarana se, että valintoja tehdään väärillä argumenteilla. On selvää, ettei pekoni nosta verensokeria samaan tapaan kuin kaurapuuro. Jos verensokerin seurannassa ei käytä järkeä ja katsoo ainoastaan arvoja, voi kiivetä perse-edellä puuhun. Yhtä terveyden mittaria ei pidä uhrata toisen edestä. Olen muutenkin monipuolisen ruokavalion puolestapuhuja enkä kannata ketogeenisiä tai muitakaan dieettejä (vaikka näillekin toki on paikkansa). On hyvä myös pitää mielessä etteivät mittarit ole sataprosenttisen luotettavia vaan vaihtelua voi olla suuntaan tai toiseen.

En kuitenkaan missään nimessä ole sitä mieltä että CGM-sensorin käyttö olisi turhaa. Päinvastoin, siitä voi saada parhaillaan elintärkeää tietoa omasta sokeriaineenvaihdunnan tilasta.

Faktaa on se, että Suomenkin asukkaista ~20% on arvioitu sairastavan esidiabetestä ja yhtä moni metabolista oireyhtymää. Tietoisesti tai tietämättään. Esidiabetes on vaihe ennen varsinaista diabetesdiagnoosia ja tiede on yhtämieltä siitä, että 2-tyypin diabetes on yhdistettävissä moniin sairauksiin. Tästä syystä koen, että kuka tahansa ei-diabeetikko hyötyy verensokerin seurannasta lyhyellä aikavälillä, mutten usko, että pitkäkestoisesta seurannasta on välttämättä vastaavaa hyötyä.

Erityisesti seurannasta hyötyy mielestäni kolmessa tapauksessa: jos sinulla on 2-tyypin diabetesta suvussa, esidiabeteksen ”kartoittamisessa” ja parempien ruokailutottumusten tekemisessä.

Omat havaintoni 14-päivän seurannasta

Ettei artikkeli veny liian pitkäksi, en halua tässä mennä tarkemmin läpi omaa kokemustani seurannasta, mutta haluan nostaa muutaman keskeisen asian joita huomasin.

Otin testiin suomalaisen uuden startupyrityksen Veri:n CGM-laitteen. Veri käyttää Abbotin Freestyle Libre sensoreita jotka tallentavat tiedot kahdeksan tunnin ajalta. Laite tuli nopealla aikataululla postiin ja yhtä nopeasti se löysi paikkansa olkavarrestani. Sensorin asentamisen jälkeen laite käyttää ensimmäisen tunnin kalibrointiin ja tämän jälkeen kaikki data tallentuu. Tiedot saa vaivattomasti napattua sensorista NFC-tekniikalla. Homma toimii Android ja iPhone puhelimissa.

Itse appi oli erittäin selkeä ja helppokäyttöinen. Erityisen paljon pidän siitä, että ruokailua lisätessä annoksesta voi ottaa kuvan.

Sensorin data on helppo lukea nfcllä

Ensimmäinen oleellinen havainto oli se, että iltapuuro tuppaa nostamaan verensokeriani valtavasti, eikä se tahdo laskea edes kaksi tuntia ruokailun jälkeen. Annokset toki ovat mallia saavillinen ja on höystettynä hedelmillä sekä marjoilla. Ei siis ihme että verensokeri nousee mutta pieni ihmetys on se ettei se tahdo laskea. Pääsääntöisesti pysytellään silti ”rajojen sisäpuolella”, joskin rajatkin ovat hyvin häilyvät eikä tiede osaa sanoa yhtä oikeaa rajaa.

Toinen iso huomio oli se, että vaikka harrastan pätkäpaastoa, ei isot annokset joilla paasto lounaaseen loppuu, nostaneetkaan verensokeriani valtavasti. Siitäkään huolimatta että söin hiilihydraattipitoista ruokaa.

Myös se yllätti, että testiajanjaksoon sopinut synttäriherkuttelukaan ei saanut verensokereita ponnahtamaan äärettömiin lukemiin. Tässäkään tapauksessa verensokerit eivät toki laskeneet normitasolle kovinkaan nopeasti.

Kolmas iso huomio oli se, että jos ruokailun jälkeen jäin istumaan, verensokeri ei tahtonut tippua millään. Jos seisoskelin tai erityisesti lähdin kävelemään, ei piikkejä verensokerissa yleensä ollut juuri ollenkaan vaikka söin tuhteja hiilihydraattipitoisia aterioita.

Mainittakoon, että itse olen sekasyöjä joskin lihansyönti on tippunut noin 90% entisestä ja maitotuotteiden käyttö on melkoisen minimaalista.

Kirjoitan aiheesta myöhemmin kattavamman artikkelin. Tässä vaiheessa mainittakoon että itse palveluna Veri oli ehdottoman hyvä. Appi selkeä, asiakaspalveluun vastattiin ripeästi ja kaikkeen sai vastauksen. Palvelusta 6/5 tähteä.

Summa summarum

Vaikka tiede ei vielä tunne kaikkia sokeriaineenvaihdunnan ilmiöitä, koen että kuka tahansa ei-diabeetikko voi hyötyä CGM-sensorin käytöstä edellämainituista syistä. Tästä syystä voin hyvillä mielin kehottaa ketä tahansa asiasta kiinnostunutta testaamaan ”mitä konepellin alta löytyy”. Kehotan kuitenkin samaan hengenvetoon että tarkastelet dataa järki kädessä etkä tee hätiköityjä päätöksiä oman seurannan perusteella. Lääkärin puoleen kannattaa aina kääntyä jos jokin tuloksissa epäilyttää.

Tällä koodilla saat 20% alennusta ensimmäisestä ostoksestasi Veri.co palvelusta (14-päivää 87,2€ tai 28-päivää 127,8€). Veri tarjoaa uusiutuvaa ”kuukausitilausta”, mutta käytettyäsi ostamasi sensorit voit halutessasi laittaa tilauksen tauolle. Data on Verin apissa silti aina nähtävillä.

Mitä ajatuksia artikkeli herätti? Jäikö jokin asia mietityttämään? Kysy pois, vastaan mielelläni.

1 kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.